Kahden kentän paritreenit

Haastajissa treenasimme tänään pareittain kahtia jaetulla kentällä. Joukosta oli kaksi poissa, joten saimme ruhtinaallisesti treeniaikaa :-) Marko&Jay ja Charlotte& Koodi treenasivat  yhdessä, toisella ”areenalla” Auspai-parivaljakko Ripa-Ruu :-)

Meidän duossa Ripa aloitti jatkamalla toissaviikkoista treeniä; seuraamisen aloituksia ja kontaktin ylläpitämistä. Ripan kanssa tehtiin seuraamisen virittelyä ja se toimikin oikein loistavasti ja pääsin naksuttelemaan varsin tiuhaan, sillä Ripa keskittyi hyvin ja piti tarkasti huolta kontaktista. :-) Seuraavaksi harjoittelimme käännöksiä. Hanne tsemppasi Ripaa antamalla pienen ääniavun ennen käännöstä ja Ripa terävöityi tästä kiitettävästi, eikä pudotellut kontaktia. Kaukoissa käytettiin apuna talutinta takajalkojen päällä ja tämä auttoi hyvin Ripaa pitämään takatassut paikoillaan. Lopussa käytettiin myös takapalkkaa, joka toimi hyvin seiso-istu siirtymässä.

Ruun kanssa aloitin seuraamisella, ongelmana on ollut edistäminen liikkeen alussa. Kun seuraaminen jatkuu, hetken päästä löytyy oikea paikkakin. Tätä nyt työstetään, jotta oikea seuraamispaikka lähtisi alusta asti. Hanne liikkuroi ja naksutteli oikeasta paikasta. Sitten kokeiltiin Hannen kuningasideaa.  Seuruun virittelyssä  peruuttamista ja palkka. Ruu tarjosikin heti oikeaa seuruupaikkaa. Mielenkiinnolla jatkan kokeilua, joka toivottavasti tuottaa tuloksia.

Tein Ruun kanssa toisessa osiossa kaukoja liikkurin häiriöllä. Apuna hihna takatassujen päällä muistuttamassa, ettei niitä saa liikuttaa. Tehtiin väliin ilman ja myös takapalkalla. Lopuksi tehtiin yhdessä paikalla-olojen jättöjä, istumista ja makuita.

Treenit aloitettiin syömällä suut makeiksi. Lauantaina 25.1. kerhomme järjesti kahdet tokokokeet. Aamukoe VOI- ja EVL-luokille, tuomarina Jaana Tala. Iltakoe kaikille luokille, ylituomarina Ralf Björklund ja toisena tuomarina Harri Laisi. Haastajien riveistä kokeisiin oli ilmoittautunut neljä koirakkoa, Elina joutui valitettavasti perumaan kokeen Nellin osalta.

Charlotte ja Koodi korkkasivat kisa-uransa ja saivat loistavan tuloksen: ALO1, 188 p., KP. Loistavaa työtä! He kisasivat iltakokeessa, joten heidän suoritustaan en livenä nähnyt. Heidän osaltaan bye bye alokasluokka ja kohti AVO-luokan haasteita. Eikun kisakalenteria selaamaan  :-)

Hanne ja Ripa osallistuivat VOI luokkaan, VOI2, 255.5 p, jääden vain puoli pistettä ykköstuloksesta. He sijoittuivat hienosti kolmansiksi. Kisatavoitteena Hannella oli ”fiilistellä” rennolla asenteella ja tämä onnistui täydellisesti. Ripa työskenteli superhienosti J

Ruun kanssa osallistuimme EVL luokkaan, tuloksena EVL1, 277 p. ja luokkavoitto. Ensimmäistä kertaa kisasimme ”kotikentällä” ja ilmapiiri oli kyllä mahtava, kiitos siitä kaikille HSKH -laisille. Kiva oli nähdä hienoja suorituksia ja onnistumisia J

Viimeviikolla yllätti kiva viesti; Ruu oli sijoittunut kolmanneksi Helsingin Seudun kennelpiirin Tokotulokas kilpailussa :-) Ja kilpailun voitti Huipputehisläinen Carita & Hurja. Onnea kaikille kisoissa pärjänneille :-D



Luksusaikaa Marin treeneissä

Tällä viikolla oli taas Marin valmennuksen vuoro. Meitä oli huipputehiksessä vain kolme treenaajaa paikalla joten aikaa oli jo melkein luksusmaisesti eli 30 min/koirakko.

Ensimmäisenä, ennen juoksuisia narttuja, suorittamassa tällä kertaa porukan ainut poika, Hurja. Caritalla oli työn alla tällä kertaa seuraaminen ja siihen liittyvät kysymykset. Mirjami liikkuroi Caritalle ja Hurjalle seuraamista ja Mari pääsi rauhassa keskittymään mahdollisiin virheisiin tai kehittämiskohtiin. Kokonaisuutena Hurjan seuraaminen näytti kivalta ja siistiltä, mutta pieniä epätarkkuuksia, vinoja perusasentoja sekä kontaktin putoamisia sieltä kuitenkin löytyi.  Näihin sitten treenin aikana etsittiin parannuskeinoja ja ainakin hieman reippaampi kävelytahti tuntui parantavan suorituksen rytmiä. Hurjalle tehtiin myös erilaisia häiriöharjoituksia seuraamisessa ja hienosti se häiriöt kesti vaikka ensin vähän reagoikin niihin jännittymällä. Lopuksi treenasivat vielä ainakin jääviä asentoja/zetaa, mutta tätä en päässyt enää Villin verryttelyn vuoksi seuraamaan.

Seuraava siis minä Villin kanssa vuorossa ja palasimme taas perusharjoituksiin joita olimme jo aikaisemminkin tehneet Marin kanssa. Me siis ajaudumme Villin kanssa törmäyskurssille silloin tällöin kun vaadin Villiltä nopeutta tai täsmällisyyttä eikä Villi juuri silloin olisi valmis näin toimimaan. Villi pakenee näissä tilanteissa passiivisuuteen ja minä yleensä hermostumiseen. Nyt olemme kuitenkin päässeet jo jonkin verran työstämään tätä ongelmaa ja selvästi Villi oli jo hieman aktiivisempi tässä treenissä kuin monesti aikaisemmin. Tätä jatketaan ja siirretään myös muihin liikkeisiin kuin vain perusasentoihin tulemiseen. Itse kun vaan muistaisi pitää kriteereistään kiinni ja hallita hermonsa täydellisesti niin ehkä meidän solmut saataisiin taas aukeamaan. Alkuharjoituksen ja pitkien puheiden jälkeen teimme lopuksi vielä merkkiä, jossa periaatteessa tutut ongelmat eli vauhti ja epätäsmällisyys. Noh, jos aloittaisi taas itse niistä kriteereistä... Tässä saatiin kuitenkin kivoja onnistumisia vähän hetsaamalla ja antamalla pientä vastusta pannasta kiinni pitämällä. Kyllä se siis juosta osaa, jos niin haluaa J.

Viimeisenä sitten Kengu ja Mirjami jotka ovat lähiaikoina treenanneet säännöllisesti ja johdonmukaisesti kokonaisuuksia ja oikeanlaista mielentilaa. Koiran joka tekee kaiken sata lasissa ja pallonkuva silmissä kiiluen kuten Kengu, voi olla ajoittain vaikeaa kestää epäonnistumisia tai pitkiä kokonaisuuksia. Tästä syystä konfliktitilanteet treeneissä rupesivat lisääntymään eikä sellainen treenaaminen ole mielekästä koiralle eikä ohjaajallekaan.  Systeemiä on siis ollut pakko muuttaa, jotta Kengu pystyy toimimaan järkevämmässä mielentilassa ja toisaalta näyttämään kaiken osaamisensa myös kokeissa jatkossakin. Tällä kertaa en nähnyt Mirjamin ja Kengun kokonaisuustreenin alkua, mutta Marin mielestä Kengu oli heti alusta lähtien hyvällä mielentilalla mukana. Lopputreeniä pääsin itsekin seuraamaan ja todella, kyllä Kengun ilme näytti jo paljon seesteisemmältä kuin joitain viikkoja sitten. Mirjami joutui keskeyttämään treenin ainoastaan kerran eli näyttäisi, että mustavalkoinen tapa jolloin treenaaminen katkeaa välittömästi, jos koira kuumuu liikaa sopii Kengulle. Lopuksi Mirjami ja Mari keskustelivat vielä mustavalkoisuudesta palkan ja ”rangaistuksen” eli autoon viemisen välillä ja siihenkin tuli hyvät ja selkeät suunnitelmat.

Oli taas tosi kivat treenit ja se on kyllä tosi iso etu, että on tuttu valmentaja jolle ei täydy joka kerta kertoa uudelleen omasta koirasta tai sen ominaisuuksista. Meillä on tehisporukassa tosi erilaisia koiria ja se tekee yhdessä treenaamisesta sekä erittäin mielenkiintoista että myös haastavaa. Marilla on onneksi ollut meille kaikille aina hyviä vinkkejä joten niitä on sitten seuraavissa treeneissä hyvä hyödyntää.

 

Tammikuun kokeenomaiset treenit

Molemmat Tehis-ryhmäthän treenaavat pääsääntöisesti omilla porukoillaan. Vuoden vaihteessa Tehiksen FB-ryhmässä virisi keskustelu, josko joskus pidettäisiin yhteispaikallamakuut, ja saataisiin näin vähän vieraampia koirakoita jo melko tutuiksi tulleiden oman ryhmäläisten sijaan koirien viereen pysymään paikoillaan. Innokkaat Tehisläiset jalostivat yhteispaikkamakuuideaa yhteiskisaharkaksi.

Keskiviikoksi 15.1.2014 molemmat Tehis-ryhmät yhdistivät voimansa pitäen molempien ryhmien yhteisen kokeenomaisen treenin. Treenejä edelsi aktiivinen keskustelu Tehiksen FB-ryhmässä, kuka tekee mitäkin, kuka aikoo ottaa mitäkin liikkeitä omassa kokeenomaisessa treenissään, missä järjestyksessä kisataan ym. Lopulta päädyttiin siihen, että Haastajaporukasta kaikki kynnelle kykenevät tekevät kisaharkan Huipputehisläisille ja toisinpäin. Siksi vain kynnelle kykenevät osallistuivat, koska sovittiin ryhmien kesken, ettei kenenkään ole pakko osallistua suunnilleen koko illan kestävään hallilla oleiluun, vaan voi myös käydä vain tekemässä oman vuoronsa verran treeniä. Onhan monilla samana päivänä muitakin harrastuksia tai jopa muuta elämää;-), ja joillain työt haittasivat harrastamista. Sairaslomatkin vähensivät porukkaamme jonkin verran.

Joka tapauksessa Tehisläiset ovat niin toko-motivoitunutta porukkaa, että pois treeneistä ollaan lähinnä vain pakottavista syistä, kuten juuri sairaslomat tai työesteet. Innokkuuttamme kuvaa hyvin, että yksi Tehisläinen oli paikalla jopa ilman koiraansa, joka oli vielä vähän aikaa saikulla, eikä hän ollut ensimmäinen ryhmäläinen, joka tuli treeneihin ilman karvaista treenikaveriaan.

Kisaharkkaa varten jaoimme tehtäviä niin, että liikkeenohjaajana ei toiminut aina liikkurikurssin käynyt virallinen LO, vaan sellaiset saivat välillä vapaatakin tai tekivät jotakin muuta, kuten leikkivät tuomaria. Jaossa oli monta tärkeää tehtävää edellä mainittujen lisäksi, kuten kommentoija, videoija sekä iso joukko aktiivista yleisöä, joka tällä kertaa taputti ja hurrasi myös ei-kympeistä;-). Myös koko kokeen läpiviennin ja kehien suunnittelun opetteleminen näissä asioissa uusille tekijöille on opettavaista ja edellyttää etukäteissuunnittelua, ei vain paikan päälle pöllähtämistä miettien, mitäs nyt tehdään. Lisäksi muiden kommentointi, videointi, aplodeeraus ym. ja ylipäänsä treeneissä auttaminen edistää muiden ryhmäläisten kehittymistä, joten tällainen auttavaisuus on todella kova sana! Tehiksessä on siis mahdollisuus oppia paljon muutakin kuin vain oman koiransa treenaamista, ja kaikki saavat mahdollisuuden oppia uusia asioita jopa poistuen omalta mukavuusalueeltaan. Saatiinpa tämän kisaharkan myötä pari uutta innokasta liikkeenohjauksen harjoittelijaa. Ja kuten alussa mainitsin, siinä missä koirille on hyvä saada vieraampia koiria viereen paikallaoloihin, niin tässä treenissä koirat pääsivät treenaamaan myös uudempien ihmisten kuin tuttujen Tehisläisten keskellä.

Poissaolojen takia jokainen sai hyvin aikaa omaan kisaharkkaansa. Toisaalta ns. luppoaikaa treeneissä ei todellakaan jäänyt, kun alkuvalmistelut, kehän rakentaminen, kehien vaihdot koirakoiden välissä ym. vievät myös aikaa. Sitä ei aina meinaa muistaa suunnitellessa treenejämme, ja eräänkin kerran ryhmillä on tullut kiire saada oma treeninsä tehtyä loppuun tiimalasin hiekan valuessa umpeen. Näin hallikaudella kun aikaa on rajallisesti ja sitä tuntuu olevan liian vähän.

Kisaharkkaan kukin valitsi siis itse, mitä liikkeitä ja mistä luokasta aikoo treenata koiransa kanssa. Myös erikoistoiveet otettiin huomioon, kuten liikkurin tuplakäskytys, tehtiinkö oma suoritus yhdessä vai useammassa osassa, tehtiinkö liikkeitä useammasta kuin vain yhdestä luokasta jne. Huippikset tekivät ylempien luokkien liikkeitä, mutta Haastajissa vaihtelu oli suurempaa alo-luokan liikkeistä aina evl:än. Tämä kuvaa hyvin ryhmiämme muutenkin, kun Haastajissa on koirakoita ei-kisanneista evl-koirakoihin ja Huippiksissa vain ylempien luokkien koirakoita. No, onpahan monipuolisuutta Haastajien normitreeneissä, kun otetaan kaikkien koirakoiden taso huomioon, ja koirakot tekevät kaikkien eri luokkien liikkeitä, kun Huippisten porukassa taidetaan ”hinkata” enempi evl:ää.

Itse suoritukset olivat ainakin allekirjoittaneen silmään todella hyviä! Tehisläiset poikkesivat paljon koekaavoista tai yllättivät koiriaan muutoin kisaharkan aikana, mitä tarvitseekin muistaa tehdä. Kokeenomaisen treenin lisäksi jokaiselle jäi aikaa korjata jokin mahdollisesti vähän huonommin mennyt liike tai uusia liike jo suorituksen aikana. Myös paikkamakuut tehtiin, mutta tällä kertaa vain kummankin ryhmän kesken.

Mielestäni treeni täytti tavoitteensa hyvänä, kehittävänä ja aiemmista kokeenomaisista treeneistämme mukavasti erilaisena treeninä vieraine ihmisineen ja uusine häiriöineen. Loppujen lopuksi oli todella hyvä, että yhdistimme voimamme juuri täksi kerraksi, koska kumpaankin ryhmään osallistui tällä kertaa vain neljä koirakkoa juuri saikkujen ym. vuoksi, joten omissa ryhmissämme tehden treeneistä olisi tullut melko kiireiset, kun joka välissä olisi saanut vaihtaa jotakin vuoroa. Treenistä pidettiin sen verran paljon, että eiköhän jatkoa seuraa. Ja ehkä sen yhteispaikkiksen aika vielä tuleeJ.

Minun ja Hildan osalta kokeenomainen pelkkä treeni vaihtui viikonloppuna oikeaan kokeeseen, kun aloitimme toko-koeuramme virallisissa kokeissa lauantaina. Silloin saavutimme ALO1-tuloksen hyvin pistein ja bonuksena luokan kakkossijan. Sunnuntaina jatkoimme uraamme avo-luokassa, ja saavutimme AVO1-tuloksen edelleen hyvin pistein ja bonuksena luokkavoiton. Täytyy siis sanoa, että kokeenomaisten treenien tekeminen riittävän usein kannattaa ehdottomasti, ja suosittelen ahkeraa kisaharkkailua itse kullekin!

Vuoden ekat

Vuosi reippaasti käyntiin Tehiksen tokotreeneillä. Paikalla olivatkin vain minä ja Miilu ja Mari ja Felix, kun kennelyskien karanteenit sekä flunssat veroittivat ryhmämme osallistujia, joten treeniaikaa saatiinkin ruhtinaallisesti. Varmaan kuitenkin noin puolet ajasta meni yleiseen turinointiin sekä treenaamisesta puhumiseen, mikä on myös tärkeää ja harvoin siihen on kauheasti aikaa. Treenailtiin vuoron perään.

Miilu aloitti ja treenattiin seuruuta. Seuruussa meillä on ongelmana siellä täällä esiintyvät vinot peruasennot, joten tehtiin niiden  korjailua ja naksuteltiin reilusti jokainen suora perusasento, alkoi loppua kohden parantua selväsi, etenkin sivuasekeleissa vasemmalle ja peruutuksessa on tosi sitkeässä se vino hanuri.

Felixillä oli myös seuruu ohjelmassa, mutta siellä haettiin sitä että Felixin alta väistetään pois jos koira loittonee seuruussa. Näitä viilailtiin tovi ja aina välillä pohtien ja kokeillen eri asioita.

Seuraavaksi Miilun kanssa ohjelmassa oli luoksetulon seisomaan stopin treenaus, Mari piti Miilusta kiinni ja päästi vasta vaihdellen tokalla tai kolmannella kutsulla ja stopista pääsi taakse Marille leluun palkalle, nää toimi hienosti kunnes laitoin merkit ja koko homma näytti heti erilaiselta ja stopit lörpsähti samantein, hah selvisipä se sitten vähän vahingossa! Palauttelin Miilua takaisin Marin luokse pari kertaa kun teki huonoa stoppia ja lopulta saatiin pari hyvää onnistumista ja jätetiin siihen. Näitä pitää treenata paljon nyt!.

Felix jatkoi samaa häiriötreeniä mitä Marin treeneissä sunnuntaina eli niin, että ensin Felix maassa käskynalla ja mä houkuttelin ja myös niin, että Marin sivulla ja houkuttelua jatkettiin. Maassa oli super-pätevä ja sivulla oli muutamat kerrat kun kontakti putosi, mutta tsemppasi hyvin sitten. Felix pärjäsi hienosti!

Loppuun Miilu teki vielä ohjatun, ekalla meinasi merkillä ennakoida Marin käskyllä kapuloille lähtöä, mutta älysi itsekin että eipäs saanutkaan mennä. Hyvät noudot, palkka ekalla about merkin kohdalla vauhtipalkka leluun ja toka toisto niin että sivulle asti ja kainalosta narupallo. Tunnari vielä liikkuroituna, ekassa hätäili ja hötkysi, mutta tokan teki hyvin.

Felixille myös ohjattu, ensin merkiltä palkka, toka niin että Mari vei merkille ja lähetys siitä kapulalle ja palkka heti nostosta ja viimeinen kokonaisena. Nämä oli tosi hienot, ei merkkiäkään epävarmuudesta mitä oli tässä vielä noin kuukausi sitten :)

Varmastikin yksi hienoimmista jutuissa Tehiksessä on se, kun pääsee huomaamaan myös miten treenikavereiden koirat edistyy ja kehittyvät :)

Vuoden viimeinen Marin valmennus

Sunnuntaiksi 29.12. onnistuimme saamaan Marin pitämään meille extra-valmennuksen, ja olikin luxusta, kun kerrankin oli kunnolla aikaa yksilötreeniin (30 minuuttia per koirakko). Ja ihanaa oli myös hallin hiljaisuus sunnuntaiaamupäivänä, kun yleensä ei kaikilta kentiltä kantautuvalta haukkumiselta kuule koutsin muille koirakoille kommentoimia asioita kuin ihan lähietäisyydeltä, nyt pystyi istuskelemaan ja seuraamaan toisten treenejä rauhassa kentän laidalta. Ja monta hyvää vinkkiä sieltä saikin poimittua omallekin treenilistalle.

Vissan kanssa teimme avoimen luokan liikkeet läpi, jotta saisimme Marilta vinkit liikkeiden viimeistelyyn ja ylipäänsä minun toimimiseen liikkeiden välissä: ovatko virittelyt riittävät tai koiralle edes selkeät, kun jo heti ensimmäisenä tehdyssä seuraamisessa Vissa jäi paikalleen istumaan minun lähtiessä liikkeelle.. Muuten seuraaminen oli kohtuullista, mutta yhdessä kohdassa jäi haistelemaan maata ja etsimään nameja.. tuhma (hormonihöyryissä oleva) koira.

Myös jäävissä oli hieman hitautta, mutta kuunteli sentään ja teki oikeat liikkeet, kun ne peräkkäin tehtiin eikä sooloillut omiaan. Tosin luottoliike maahanmeno tapahtui seisomisen kautta, kun epäröi hetken.

Nouto oli todella hyvä, mutta palautti sitten vähän vinoon ja liian edessä olevaan perusasentoon, ja minä olin hölmö enkä auttanut perusasentoa heti loppuun asti. Tärkeimpänä pointtina meille varmasti kaikista liikkeistä yleisestikin tuli, että minun on oltava tarkempi ja myös nostaa kriteerit koiran osaamisen tasolle eikä hyväksyä "sinnepäin"  tai vasta toisella käskyllä tehtyjä asioita, kun koira kuitenkin osaa. Tuplakäskyt olivat muutamassakin liikkeessä tarpeen, kun Vissa haaveili omiaan.

Luoksetulo oli nopea, mutta pysähdys (käsimerkillä) valui, ja perusasento oli taas vino ja liian edessä, ja Vissalla nyt kuitenkin yleensä on melko hyvät perusasennot. Vaatii siis muistuttelua sekin.

Hypyssä ei mitään ihmeellistä, se nyt on yleensäkin Vissasta kiva liike, mutta kaukoja säädettiinkin sitten pidempään. Tarvittiin tuplakäskyjä, kun koira ihmetteli oven suunnalta tulevia ääniä ja milloin mitäkin eikä paljon kiinnittänyt minuun huomiota. Treenaattiin sitten siten, että Mari oli todella lähellä koiran vieressä ja teki ääniä, liikkui, houkutteli koiraa, ja minä huomautin, jos ei katsonut minuun ja toisaalta palkkasin sitten kun korjasi ja piti huomion minussa. Lopussa suoritus näyttikin jo tosi hyvältä. Sinällään vaihdot menevät ihan nätisti takajalkoja liikuttamatta, ja ongelmana on enemmänkin  se löysyys, kun Vissa alkaa katsella muualle aivan kuin  sillä ei olisi tehtävä kesken. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, saatiin hyvät ohjeet hienosäätöön, meno oli yleisesti ottaen ihan mukavaa ja iloista.

Vuoden vaihtuessa on hyvä katsoa vähän peruutuspeiliin ja miettiä tehiksen syyskautta: ihan niin paljon ei ole edetty kuin olisin alkusyksyllä toivonut, johtuen paljolti juoksuja edeltävistä fiiliksistä, juoksujen aikaisista fiiliksistä ja juoksujen jälkeisistä pentuodotusfiiliksistä, joten syyskaudella ei menty yhteenkään kokeeseen, vaan AVOn 1-tuloksen tavoitteleminen jää kevääseen. Treenaamiseen olen kohtuullisen tyytyväinen, kaikkia liikkeitä on hiottu ja vaikeammissakin edetty, joskin erityisesti tunnari ja ohjattu vaativat vielä paljon treeniä.

Viikon päästä Vissa ultrataan ja toivotaan kuvista löytyvän pieniä pennunalkuja, ja jos niin hyvin käy, varakoirakko Elina ja Nelli tuurailevat meitä tammikuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin.

Oikein loistavaa ja iloista treenivuotta 2014 kaikille!