perjantai 21. helmikuuta 2014

Marin valmennus

Mari oli taas koutsaamassa tehisläisiä keskiviikkona. On kyllä aika luksusta, että Mari käy meitä katsomassa säännöllisin väliajoin, niin häneltä voi kysyä neuvoa vaikeisiin asioihin ennen kuin niistä asioista tulee ongelmia.

Meidän huippisporukasta olivat muut paitsi Mari ja Felix paikalla. Monilla oli noutopainotteisia aiheita, Sanna ja Hups tekivät noudon palautuksen vauhtia ja kaunista pitoa, Tiina ja Miilu harkkasivat noutokapulan aiheuttamia häiriöitä ja Tiina ja Villi tekivät ohjatun noudon merkille menoa. Mirjami ja Kengu jatkoivat rauhallisen mielentilan etsimistä ja kokonaisuustreeniä.

Kaikki muut saa treenata, paitsi Hurja. Elämä on niiiiin epäreilua välillä!
Onneksi omaa vuoroa odotellessa voi edes katsella toisten treenejä aidanraosta :)
Meillä on Hurjan kanssa melkein aina ollut viha/rakkaussuhde ohjatun noudon kanssa. Alkuun se oli meidän suosikkiliikkeitä. Sitten keskityimme muihin liikkeisiin, ja ohjatun treenaaminen jäi vähemmälle. Syksyllä meillä ei enää ollutkaan kaunista ohjattua noutoa, sen tilalla oli jotain ihan muuta. Syksyllä ohjattua työstettiin ja hiottiin paljon, ja se alkoi näyttämään jo ihan kivalta. Nyt taas alkuvuodesta on keskitytty muihin liikkeisiin, ja ohjatun treenaaminen on jäänyt aika vähälle. Viimeksi treeneissä Hur pätevästi haki ensin oikean, mutta kun olisi pitänyt hakea vasen, se halusi taas lähteä oikealle. Hurja osaa kiltisti korjata kun se tekee väärin, mutta kun sen tulisi osata tämä liike niin, että tällaisia virheitä ei tule. Oli siis kerrassaan mukavaa, että Marin valmennus sattui olemaan nyt, niin päästiin purkamaan asiaa saman tien, ennen kuin ohjatusta tulee taas meille inhokkiliike. 

Hurja kilttinä koirana näytti Marille ongelman ytimen, kun liike tehdään kaksi kertaa peräkkäin niin että ensin haetaan oikea, Hur automaattisesti hakee oikean myös toistolla, eikä jostain syystä kuuntele minua. Hurja on yleisesti ottaen luonteeltaan todella kiltti, ja kuuntelee ohjeita hyvin. Jotain ohjatussa kuitenkin on nyt sellaista, mistä se on epävarma, ja epävarmana Hurja lisää vauhtia (when in doubt, run faster…), joten meille on tärkeää nyt tehdä kokonaista ohjattua noutoa liikkuroituna ja selkeillä käsimerkeillä jotta Hur oppii liikkeen ja saa siihen enemmän rutiinia. Keskiviikkona tehtiin Marin kanssa myös ohjatun kuunteluharkkaa, jossa Hur oli mukavan pätevä.  Olen nyt tehnyt kuuntelutreeniä 2 kertaa Marin valmennuksen jälkeen, samaten kuin kokonaista ohjattua selkeillä avuilla ja toivon, että tämä (sekä ylipäätään ohjatun treenaaminen) on tie ohjattuun onneen! Ensi viikolla on lisää Marin valmennusta, onneksi!



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Haastajatehisläiset kisaharkkaa

Tämän viikon treeneissä haastajat tekivät kokeenomaisia, kukin omalla tavallaan. Vaikka olemmekin laittaneet suunnitelmaksi esim. kisaharkan, niin sitä ei halutessaan tarvitse toteuttaa, vaan pitää mennä sen oman treenisuunnitelman mukaan. Kuitenkin kaikki teki ainakin osan liikkeistä kokeenomaisena.

Koodin kanssa olimme ensimmäisiä suorittajia. Teimme AVO-luokan läpi ilman kaukoja. Treeneissä halusin tietää missä mennään liikkeiden suhteen eli liikekatsaus. Toisena pääaiheen tällä hetkellä on ääntelyn karsiminen. Koodilla tulee silloin  tällöin pieniä tuhmuuksia kentällä, ja jos se joutuu ns. odottamaan siltä tulee pieni huomaamaton ääni. Moni sanoo ettei sitä kuule, mutta kun minä kuulen ja olen sitä mieltä että niistä jokaisesta täytyy huomauttaa. Jos tulee ääni niin joutuu aina pienelle jäähylle. Näyttää kuitenkin siltä että tällainen huomautus alkaa toimimaan oikein hyvin.

Sanna ja Hilda teki VOI-EVL sekoituksen joka aloitettiin tunnarilla. Tunnarikapuloiden alla oli pienet teipinpalat mitkä valitettavasti teki Hildan vähän epävarmaksi. Mutta ruutu taasen oli erittäin hyvä ja täytyy kehua Sannan eleettömyyttä kävellessä ja kutsuessaan koiraa seuraamaan. Treenin jälkeen taisi Sanna olla kriittisempi fiilis kuin mitä näkyi näin kommentoijan silmin, sillä meno näytti oikein hyvälle.

Myös Marko ja Jay teki AVO:n läpi, mutta eri järjestyksessä kuin mitä kirja sanoo. Markon ja Jayn tavoitteena oli kisakeskittyminen ja fokus. Vain parissa kohdassa keskittyminen herpantui, muuten tekivät oikein iloista työtä. Ja onnea myös Jaypolle hyvistä terveystuloksista!

Seuraavana oli Merja ja Ruu. Parivaljakko teki osan kokeenomaisena, kuten kaukot ja tunnari. Lisäksi jatkoimme Oilin kanssa suunniteltua perusasento treeniä, mikä alkoikin paranemaan loppu kohden. Tavoitteena on siis saada Ruu löytämään oikea perusasentopaikka. Tehtiin myös seuraamista, ja vasemmalle käännökset ovat saaneet aivan uuden ilmeen, hyvä Merja ja Ruu!

Seuraavana oli Hanne ja Ripa jotka ovat keskittyneet paikkamakuun fokukseen. Ripa kun joskus tuumaa että haistelu on tässä ihan ok. Ripa sai seurakseen paikkamakuisiin muut tehiskoirat ja minä liikkuroin. Palkka löytyy nykyään ohjaajien piilosta. Ensimmäisella kerralla Ripa ei ollut nähnyt että palkka vietiin piiloon. Mutta tokalla kerralla se oli niin ylväs ja keskittynyt. Tämä treeni on selkästi toiminut Ripalle. Toisena treeninä tehtiin perusasentoon tuloa niin että Ripan tulee olla aktiivinen, se kun haluaa hiipiä Hannen perässä perusasentoon. Sanna oli tukena huutamassa Hannea ylös kuopasta, ja sehän toimi. Ripalla on kehän ulkopuolella myös ollut säpinää tietyn tytön kanssa joten katsotaan saako R kohta lisänimen "Isukki".

Viimeisenä muttei vähäisempänä Elina ja Nelli jotka tulevat tuuraamaan Katia ja Vissa, Vissan ollessa äitiyslomalla. Elina ja Nelli tekivät myös AVO-luokan läpi. Hienosti suorittivat kaikki liikkeet. Eilen kävivät myös ihan tokokokeissa jossa tuloksena AVO2 ja 150 p! Hienot kympit luoksarissa ja jäävistä mutta harmillinen kolmoiskäsky kaukoilla. Tuomari oli kehunut Nellin ja Elinan hienoa seuraamista, joten tästä ei ole matka kuin eteenpäin! Hyvä E&N!!

Lopuksia vielä oikein suuret onnittelut haastajatehiksen tuoreelle mammalle, Vissalle joka synnytti 5.2. 5 pientä suloista tokokoiran alkua ;) Taitaa Vissallekin jäädä tyttärestä kaveri kotiin kasvamaan. Toivotaan että saadan kohta rapsutella ja halitella pientä pentusta tehistreeneissä.






maanantai 10. helmikuuta 2014

Oilin opeissa

Lauantaina oli Oili Huotari kouluttamassa seuralla, tehisläisistä oli paikalla hyvä edustus, haastajista 5 koirakkoa ja huippiksista 3, lisäksi tehisläisiä oli mukana myös kuunteluoppilaina.

Koulutus alkoi yllärikisaharkalla, Oili oli ennakkotietojen perusteella päättänyt jokaiselle koirakolle neljä liikettä jotka sai kuulla vasta kehään mennessään. Suoritusten jälkeen kun käytiin niitä läpi, niin Oili vielä mainitsi kuinka tärkeää on tietää minkä takia mitäkin tehdään ja miten niitä tehdää, kisaharkoissa tärkeää on oikeasti kisamaisen tilanteen luominen, jos kisaharkat muuttuvat rutiiniksi ja niitä vaan "tehdään" ei niistä ole hyötyä. Omalla kohdallani tästä ei ainakaan ollut pelkoa, tuttu yleisö teki tilanteesta huomattavasti jännittävämmän kuin mitä oikea kisa. Ja kun tietää että useat tarkat silmät seuraavat ja kirjoittavat kommentteja, kokeessa on sentäs vain yksi tuomari, ja yleensä tuomarit ovat paljon armollisempia.

Tämä tapa jossa kommentit kirjoitetaan lapuille on mielestäni todella toimiva, niihin kun voi perehtyä vielä myöhemminkin, suulliset kommentit unohtuvat samantien. Kommenteissa tuli tarkkoja huomioita, mutta myös positiivista palautetta.

Tehtiin vielä yhdessä paikallaolot kahdessa rivissä, koirat eivät tuntuvat olleen moksiskaan erilaisesta muodostelmasta.

Kirjoittelin ylös joitakin yleisä juttuja koulutuksesta

Kun tehdään paljon kisanomaisuuksia, se näkyy helposti "kuhan nyt vaan vaan tehdään"asenteena -> oltava oikeasti kisamaisia, muutenkin pitäisi miettiä miksi jotakin tehdään, jos tehdään häiriötreenejä niin ohjaajan olisi aina tiedettävä miksi jotakin treeniä tehdään, ei tehdä häiriötreenejä vain siksi että muutkin, tämä on erityisen tärkeää jos kyseessä on nuori koira, ettei viedä sitä liian vaikeisiin tilanteisiin joista se ei vielä selviä.

Nuoren koiran kanssa tulisi aina ensin treenata palaset kunton, sitten vasta kokonainen kisa, ja kun se sujuu niin voidaan ympätä häiriöitä

Kisaamisesta tuli myös monia hyviä ajatuksia, kuten ohjaajan asenteen näkyminen suorituksissa, jos mennään kehään "tämä koira ei osaa"-ajatuksella vs. rinta rottingilla kehään, vaikuttaa niin koiraan, ohjaajaan kuin tuomariinkin.

Oili jaksoi myös useaan otteeseen korostaa perusasioitten tärkeyttä. Kisaharkasta saatiin myös yleisellä tasolla palautetta ohjaajien pienistä (ja vähän suuremmistakin) avuista, ohjaajien reagoinnista jos esim. koira haukottelee->ohjaaja heti huolestuu, seuraamisissa olisi paljon parantamista niin peruasennoissa kuin eleettömissä ohjaajissa.

Olisi tärkeä muistaa että koiralla tulee olla hyvä olla kisakehässä, etenkin nuoren koiran olisi tärkeää olla iloinen ja reipas, kauneusvirheitä voi korjata sitten vähän vanhempanakin.

Ongelmista pitäisi aina miettiä mikä on ongelman ydin, mistä ongelma aiheutuu, ei niinkään miten ongelma ilmenee vaan mistä se johtuu

Tiettyihin treeneihin ei saisi jäädä jumiin vaan pitäisi siirtyä rohkeasti eteenpäin.

Osaavalle koiralle pitäisi antaa vastuuta tekemisestä, ei tehdä kaikkea koiran puolesta ja olla aina auttamassa.

Kisaharkan lisäksi jokaiselle koirakolle oli vielä 25min koirakkokohtaista aikaa, ja lopussa ehdittiin vielä tehdä vähän yhteistreeninä paikallaolojen jättöjä ja kaukoja ympyrällä.

Tehisläiset treenasivat koulutuksessa:

Tiina ja Villi tekivät seuruuta ja ohjaajaa kohti juoksemista, jossa ohjaajan takana oleva palkka ja siitä kilpaileminen koiran kanssa näytti todella toimivalta ratkaisulta. Tiina ja Miilu tekivät ruutua ja tunnaria. Haastajista Marko ja Jay treenasivat peruasentoa ja kaukoja, läksyksi tuli jatkaa peruasioiden perusteellista vahvistamista, Merja ja Ruu tekivät vuorollaan ainakin seuruuta, seuruussa siirrettiin vastuuta ohjaajalta koiralle. Charlotte ja Koodi paneutuivat vire/ ja ääntelyasiaan, Hanne ja Ripa treenasivat myös seuruuta ja Sanna ja Hilda kuuntelua. Meillä Hupsin kanssa aiheena oli myös seuruu ja ehdittiin katsoa myös jääviä.

Koulutuspäivä oli todella antoisa ja oli mielenkiintoista seurata kaikkien koirakoiden osuudet, Oili on todella hyvä kouluttaja jolta löytyy kaikille koirakkokohtaisesti omat neuvot ja tuntuu että hän todella miettii ja paneutuu jokaiseen koirakkoon. Oili myös osaa hyvin vaatia ohjaajilta ja ymmärtää erilaisia koiria, nuorille muistaa muistuttaa että oikea asenne on tärkein, ja osaavia koiria ja niitä auttavia ohjaajia sitten pistetään vähän ruotuun :)

Kerrassaan loistava koulutuspäivä hyvässä seurassa, kiitos kaikille, Oilille, tehisläisille ja muille osallistujille!

Lyhyesti vielä loppuun mun ja Hupsin kuulumisia, edellisessä postauksessa ei ollut mainittu, mutta myös Hups sai (vihdoinkin) ykköstuloksen oman seuramme kokeessa tammikuussa ja näin ollen oikeuden isojen koirien luokkaan. Ennen koetta teimme aika paljon liikkuroitua kokonaisuustreeniä, (tehis edesauttoi suuresti että meillä oli mahdollisuuksia näihin!) vaihtelevasti palkkaillen välillä enemmän ja välillä palkattomuuksia. Kokeessa Hups oli hurjan rento, ja ensimmäistä kertaa ikinä mulla oli koekehässä lähes samanlainen koira kuin kahdelleen treenatessa, ja ehkäpä sillä koiralla oli myös mukana lähes samanlainen ohjaaja kuin kahdelleen treenatessa :) Nollasimme hyppynoudon, mutta muuten liikkeet sujuivat hyvin oman tasomme mukaisesti, oli haisteluita jätöissä, hieman valuvia stoppeja, kontaktin tiputtelua seuruussa, ruudusta karkaamista, tunnarin pureskelua ja kaukoissa s-i vaihdossa reilu etenemä. Meillä on siis treeninaiheet erittäin hyvin selvillä. Virheistä viis, tärkeintä mulle on hyvä fiilis joka kisasta tuli, meillä oli ihan oikeasti kehässä kivaa koiran kanssa yhdessä, ollaan tehty paljon tokon ulkopuolisia kahdenkeskisiä juttuja, ja tuntuu että ne alkavat pikkuhiljaa näkyvä suhteessamme. Erityisen iloinen olen siitä kuinka hyvin liikkeiden välit toimivat ja kuinka hyvin Hups palkkaantuu nykyisin kehuista vielä vikankin liikkeen jälkeen, muistan kun aikanaan tuntui siltä, että mun kehuilla ei oo sille niin minkäännäköistä merkitystä :) Nyt sitten taas on pistetty liikkeitä palasiksi, ehkäpä käydään maaliskuun kokeessa kokeilemassa miltä ne näyttäisi koetilanteessa, mutta kiirettä ei pidetä, joko mennään rennosti tietäen virheemme, tai sitten odotellaan valmiimpaan.

Tässä linkki meidän koevideoon.