Kausi lähenee loppua

Myöhästyneenä minäkin kirjoittelen, kaipa se kesäloma ja helteet vähän tuota ajantajua heikentää ;)
Huippistehisläiset ovat lomailleet heinäkuussa ja palasimme treenaamaan lähes kaikki 30.7 kun olimme pyytäneet Ansu Leimanin pitämään meille treenikerran. Osoittautui tosi hyväksi ajankohdaksi tuo, tuli sellainen takaisin töihin lomilta herättely. Kiitos Ansu!

Seuraavaksi tosiaan on tulossa seuramestaruutta ja Helsingin piirimestaruutta, joihin molempiin olen Miilun kanssa menossa ja varmastikin moni Tehisläinen myös. Moni tehisläinen osallistuu myös ensi viikoloppuna HSKH:n tokoleiriin, leiri oli todella upea viime vuonna joten eiköhän vähintään yhtä hieno leiri ole tulossa tänäkin vuonna ja mikä parasta, tokoa koko viikonloppu täynnä!!

Uuden kauden Tehikseen hakukin päättyi juuri, joten jännityksellä odotellaan elokuun puolen välin jälkeen tietoa, että ketkä ovat ensi kauden tehisläisiä :). Meidän seurassa on hieno ja aktiivinen tokoileva jäsenistö, joten valinnanvaraa tavoitteellisista kandidaateista varmasti on.

Tätä Tehiskautta ei olekaan enää montaa kertaa jäljellä, nopeasti se vuosi meni. On ollut mielenkiintoinen ja opettavainen vuosi ja on ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja treenata tehisläisten kanssa.
Kiitos Huippislaiset ja Haastajat tästä kaudesta :)

Ja huikean suuret onnittelut Suomen Tokomaajoukkueelle Joukkuekullasta ja erityisesti vielä yksilökisoista onnittelut Katjalla ja Zenille hopeasta ja Jessicalle ja Macille 4.sijasta!
Upeita suorituksia kaikilla ja upea tää meidän laji!

kuva

tauko tekee hyvää..

..parempi myöhään kuin ei milloinkaan (oma blogivuoroni hieman myöhästyi), hiljaa hyvä tulee, vähän on parempi kuin ei ollenkaan ja muita tavanomaisia mietteitä :)

Oma tehiskauteni on ollut kovin erilainen kuin aikaisemmin. Sen sijaan että olisin treenannut ahkerasti olen joutunut opettamaan itselleni että parhaita tuloksia ei saada aikaan sillä että vaan treenaa, treenaa ja treenaa. Jossain vaiheessa huomasin että koiraharrastuksessani käytän enemmän aikaa ja omia resurssejani erilaisissa vastuutehtävissä, ja kun vihdoin olisi aikaa omien koirien kanssa treenaamiseen, se tuntuu siinä vaiheessa jo pakolliselta taakalta "pitäisi vielä ehtiä treenatakin". Tällä asenteella treenatessa eivät tulokset voi olla kovin loistokkaita, ainakaan mun ja koirani kohdalla.

Samaan aikaan olen myös käynyt alati jatkuvaa kamppailua siitä kuka ja millainen koirankouluttaja olen, mikä on minun linjani, miten haluan tehdä asiat, miten kouluttaa koirani. Mitä tehdä kun kymmenet (kas jos ei sadat) näkevät koirani tietynlaisena koirana jonka kanssa pitäisi toimia tietyllä tapaa ja se toisi hyviä tuloksia. Itsekin uskon kyllä että koirani on sellainen koira, ja olisi varmasti jonkun johdonmukaisemman ja tiukemman ohjaajan kanssa jo paljon pidemmällä, mutta kun minä en ole sellainen kouluttaja, minä haluaisin viedä kaiken eteenpäin ainoastaan vain kivan ja hauskanpidon, vapaaehtoisuuteen perustuvan kouluttamisen kautta. Tässähän kummittelee myös sellainen jo treenattujen vuosien haamu että Hupsin tokomotivaatiota ei alunperin opetettu mitenkään huolella vaan ennemmin keskityttiin pikkutarkkoihin pikkuasioihin ja argumentit "koiralta voi vaatia kun motivaatio on kunnossa" eivät oikeastaan päde. Sitä vaan on monen ulkopuolisen vaikea nähdä että motivaatio ei ole sitä mitä haluaisin, tai haluaisin sen olevan rakennettu, kun kyllähän koira kuitenkin tekee jne. Itse kuitenkin tiedän että myöhemmin rakennettu ja päälle korjailtu motivaatio ei ole niin vankalla pohjalla kun se voisi olla.

Monesti sanotaan ja itsekin aina sanon koulutettaville että koulutuksissa käymisen juoni oppimisen lisäksi on oppia poimimaan ne omalle koiralle sopivat jutut, mutta ehkäpä se on myös oppia poimimaan ne itselle sopivat jutut. Se että koirasta saadaan jotain irti kun paikalla on kouluttaja kertomassa joka hetki miten toimia, on vielä todella kaukana siitä että ohjaaja osaisi ja pystyisi toimimaan samoin itse treenatessaan, joten ihan oikeasti on tärkeää omaksua ne ajatukset ja tavat joita pystyy itsekin käyttämään. Suurin osa treeneistä kun kuitenkin taidetaan tehdä ihan itse.

Kuulostaako siltä että en ole aikonut ottaa mistään opikseni siitä miten muut näkevät koirani? ;) no ei ihan niinkään. Olen tässä ajassa oppinut että koirani ei mene rikki jos siltä vaaditaan (no aika kaukana rikki menemisestä, kun eihän sitä oikeestaan ees kiinnosta jos sille sanoo jostakin ;) ) Silti olen muistanut että se ei ole se mun tapani kouluttaa asioita. Olen kukkahattu-naksuttelija ja sellaisena ajattelin pysyä. Paitsi että, olen kuitenkin pikkuhiljaa rakentanut joitakin sääntöjä, oikeesti tärkeistä asioista ja opetellut olemaan välillä tiukka ja jämpti. (eihän sitäpaitsi selkeys ja mustavalkoisuus sulje pois sitä että olisi ainoastaan ja vain kiltti, tosin koirani vaatii välillä myös edes pientä tiukkuutta selkeyden lisäksi..) Mutta jatkossakin meidän tärkein kriteeri tulee olemaan että tekemisen, niin treeneissä kuin kisoissa on oltava kivaa molempien mielestä, ja koiran täytyy näyttää iloiselta. Aika näyttää mihin asti päästään, ja kuinka kauan siinä kestää, mutta haluan kuitenkin nauttia ihan jokaisesta treenihetkestä matkan varrella, koska sen takiahan minä tätä lajia harrastan, koska se on kivaa, en saavuttaakseni jotakin. Jos joku liike onnistuu, mutta koira ei näytä siltä miltä haluan, täytyy miettiä miksi, mitä sille voisi tehdä jotta saadaan siitä parempi. Agilityssä erilaiset ohjaus/treenaus/henkilö ideologiat tuntuvat yleistyneen. Tokon puolella en ole nimiin törmännyt, mutta ajattelin jatkossa harjoittaa "Musta tuntuu"-ideologiaa :)

Mututokon:n pääpilareina on oman itsensä, itselleen sopivien menetelmien ja oman koiransa tunteminen. Asioiden miettiminen itse, omien visioiden kautta. Miten saisin koirani tekemään asiat siten kuin haluan niin että se tehdessään näyttää siltä miltä minä (=ei tuomarit, ei kouluttajat) haluan?

---

Mitäs ollaan puuhailtu. Ollaan pidetty Hupsin kanssa noin kuukauden totaaliloma tokosta. Aiemmin olin yleensä kauhistua jos tuli puheeksi että jotkut pitävät kuukauden mittaisia tai pidempiäkin lajitaukoja. No useampi laji auttaa tässä kun niitä voi jaksottaa, mutta totta puhuen, ollaan oltu arkiviikot tekemättä oikeastaan mitään treenaamiseen liittyvää.

Tauko tuo myös tarvittua etäisyyttä omaan tekemiseen. Itse jään todella helposti kiinni virheisiin ja epäkohtiin, asioihin jotka eivät ole vielä sellaisia kuin haluan, hyvien asioiden, tai edes kokonaisuuden näkeminen on silloin todella vaikeaa. Esim. pitkästä seuruukaaviosta saatan muistaa ainoastaan ne kohdat joissa koira on tiputtanut kontaktin, koska meillähän on se kontaktin tiputteluongelma.. Ohjatusta jää mieleen vain se merkillemenovauhti, koska meillähän on se hidas merkillemeno vauhti -ongelma. Tauon jälkeen videoin ensimmäiset treenit nähdäkseni olisiko taukoa vieläkin tarpeen jatkaa; miltä minusta itsestäni tuntuu katsella meidän tekemistä, kykenenkö näkemään jälleen myös jotain hyvää?

Pitemmälle tauolle meidät siis ajoi ajatus siitä että tokon treenaaminen on pakko, oikeastaan aika ikävä pakko. Tauon aikana muistin taas kuinka kivaa se on, ja miksi sitä teen. Virheisiin keskittymisestä pääseminen tulee varmasti olemaan pitkä opin tien joka ei yhdellä tauolla parantunut. Tauon aikana ehdin myös ihan vain miettimällä oppia koirastani. Asioita jotka ovat olleet nähtävillä koko aika, mutta jotka olen sivuuttanut kun olen aktiivisesti keskittynyt niihin huonoihin palasiin. Esim. kun aina on uskonut että tarpeeksi vaan hyviä toistoja niin hyvä siitä tulee, mutta oma koirani ei juurikaan voi tehdä toistoja peräkkäin, sen ensimmäinen toisto (jos kyseessä asia jonka osaa ja motivaatio ja mielentila yms. perusedellytykset ovat kohdallaan) on aina ilmeeltään paras, ja myös vauhdikkain. Jo toisella kertaa vauhti hidastuu ja koira ikään kuin alkaa miettimään että miksi näin, eikö asia mennyt oikein kun yritämme uudelleen? Tämä tuntuu koskevan meillä miltei kaikkea muuta paitsi kaukoja ja tunnaria. Jostain syystä niiden tekemisessä toistot eivät näy. Mutta ehkä ei tarvita toistoja, tarvitaan laadukkaita treenejä joissa treenattavat asiat on suunniteltu siten että ne vievät asioita eteenpäin. Olen miettinyt myös paljon koirani palkkaantumista ja tullut siihen tulokseen että vaikka se onkin hieman kaukana sellaisesta perinteisestä bordercollie mielikuvasta niin loppujen lopuksi se ehkä kuitenkin palkkaantuu tekemisestä, mielekkäästä tekemiseestä, jota toistot eivät sen mielestä aina ole, ja vaikka kuinka onkin itsenäinen, niin se että ihminen on aidon oikeasti tyytyväinen tuntuu merkitsevän paljon (siinä missä vanhempaa koiraani ei yhtään kiinnostaisi, niin kauan kuin nami tulee). Olen myös todennut itselleni että se että jos koirani kehästä tullessaan ei halua leikkiä kehänlaidalla odottavalla lelulla, niin onko sillä oikeasti niin mitään merkitystä jos se on vain hetkeä aiemmin siellä kehässä loikkinut iloisena minun kehuistani. Hassuista asioista sitä välillä tekeekin ongelmia..

Ainiin, mikä meidät tähän ajoi, no kaikkien tehtävien asioiden paino, väsyneet "pakko treenata"-treenit, surkeasti mennyt koe (joka myöhemmän tarkastelun jälkeen kun lopulta pystyin kuukausien jälkeen katsomaan videon ei oikeasti ollut niin surkea, mutta kun oma vika mielikuva oli "ei se edes leikkinyt") ja halu lopettaa siinä oravanpyörässä ennen kuin koiran, ja mun, tokomotska on lopullisesti pilalla. Toki oli myös kova pala, kun etukäteen suunnittelemani aikataulu tavoitteet osaamisen ja tulosten suhteen (sm-osallistumisoikeus) eivät toteutuneet. Tai sen verran minulla oli viisautta että ei niitä pakolla lähdetty edes yrittämään, aikaa ja mahdollisuuksia olisi voinut olla, Aika pian kyllä ymmärsin, että jos sinne joskus päästään, niin haluan osallistua luottavaisin mielin, koiran kanssa johon ja jonka osaamiseen voin luottaa täysin, sen sijaan että miettisin mitä ei ehditty treenata kuntoon. Nyt tuntuu, että tuo keväinen ojanpohja alkaa olla tutkittu, ja suunta on jälleen treenien pariin positiivisin mielin. Itse asiassa odotan tulevaa treenikautta innolla, olen tehnyt jo treenisuunnitelmia ja toiveena olisi toki saada tarvittavat tulokset ensi kesän sm:n, mutta jos en voi viedä sinne koiraa jonka osaamisesta voin olla ylpeä "se on näin makee, ja ihan itse olen opettanut" niin sitten ei auta kuin harjoitella lisää :)

Tehisblogiin kun saa kirjottaa vuorollaan mitä vaan haluaa, niin kirjoitimpa nyt tällaisen vuodatuksen :)

Tämä kausi on oikeastaan antanut meille paljon, ehkä vähän eritavalla kuin aiemmat joissa kehityttiin liikeosaamisessa, häiriönsiedossa yms. Tänä kautena suurin arvo on ehkä ollut omalla henkisellä kehittymisellä ja sillä että olen vihdoinkin saanut järjestettyä tähän lajiin liittyviä asioita mielessäni hieman terveempään järjestykseen, toko ei ole koko elämä, tokon pitää olla kiva osa sitä elämää.

Laitetaas loppuun vielä Hupsin treenivideo, tältä näyttää tauon jälkeen (pahoittelut ohjaajan jalkojen esittelystä, mutta oli aikas helle) https://www.youtube.com/watch?v=gkOp6nXafnE
Tiedän, voisin listata sieltä ne kaikki virheet ja asiat joita pitäisi vielä treenata, mutta olen oppinut jälleen keskittymään edes hieman muihinkin asioihin. Sanotaan vaikka niin että seuraaminen näytti ajoittain juuri sellaiselta kuin miltä haluan sen näyttävänkin, arvostaa sitä etujalkojen nostelua sitten tuomarit tai ei ;)

Ja loppuun vielä mainos, tehishaku kaudelle 2014-2015 on nyt avoinna. Jos olet arvokisatasolla kisaava tai sinne tähtäävä koirakko ja haluaisit kuulua HSKH:n huippuun edustusporukkaan, niin hae ihmeessä mukaan! (toivottavasti kukaan ei säikähdä tätä blogitekstiä, mun mietteisiin ja väsymykseen on taustalla monen vuoden seura- ja rotuyhdistysaktiivisuus, tehis oli yksi niitä positiivisia asioita jotka halusin jättää luopuessani suurimmasta osasta vastuitani ja osallisuuksiani tuossa keväämmällä)

Lisätietoa ja hakuohjeet: https://docs.google.com/document/d/1Zz6qccDMpCHLB4pZRpt7B-PrT68tKBZApdZxXanPHqA/edit?usp=sharing&pli=1

Sanna & Hups toivottelevat kaikille nautinnollista kesänjatkoa iloisten tokotreenien merkeissä

Paluu arkeen - vai palataanko sittenkään ihan arkiseen aherrukseen?

Äsämmien jälkeen on aika palata arkeen. Vai onko sittenkään? Hieno tapahtuma Porissa on nyt takanapäin, mutta meitä tokoharrastajia hemmotellaan vielä monella kivalla tokoaiheisella tapahtumalla ensi kuussa. Heinäkuu mennee monilla palautumiseen Isoista Kisoista, ehkä jopa tokoloman merkeissä, mutta heti elokuun alussa pääsemme nauttimaan Maailman Parhaiden Toko-koirakoiden suorituksista, kun TOKO:n MM:t järjestetään pitkästä aikaa Suomessa Maailman Voittaja -koiranäyttelyn yhteydessä. Villi veikkaukseni on, että valtaosa Toko-tehisläisistä löytyy jokaisena kolmena toko-päivänä kyseisen tapahtuman katsomosta, jos ei jopa talkoohommista. Lisää tietoa 6.-8.8. järjestettävästä tapahtumasta löytyy: http://www.worlddogshow2014.fi/fi/tapahtumainfo/tottelevaisuuskokeen-mm-kilpailu

Viikko MM:ien jälkeen on luvassa HSKH:n jäsenille järjestettävä TOKO-leiri, joka järjestetään Hartolassa Kunkkulan koirakeskuksessa, kuten viimekin vuonna. Viime vuonna leiri järjestettiinkin eka kertaa vastineena jo pidemmät perinteet omaavalle seuran agilityleirille. Meno oli niin mukavaa ja koulutukset vallan päteviä, että ainakin itse ilmoittauduin tämänvuotiselle leirille asap, jotta varmistaisin paikkani leirillä. Ja niin taisi tehdä moni muukin Toko-tehisläinen. Marko ja Merja lupautuivat myös kouluttamaan muita koirakoita. Koulutuspaikat leirille ovat käsittääkseni jo täynnä, mutta jos mukaan pääsy vielä kiinnostaisi, varasijoille voinee vielä ilmoittautua, ja ihan varmasti kuunteluoppilaspaikkoja on vapaana. Useinhan toko-koulutuksista saa paljon irti vain kuuntelemalla, vaikka ei pääsisi juuri sillä kertaa mukaan oman koiransa kanssa. Leiri-ilmo löytyy: http://www.hskh.net/images/stories/Toko/HSKH_Tokoleiri_2014.pdf

Viikko leirin jälkeen onkin aika testata niin leirillä taitonsa huippuun asti hioneiden kuin jossain muualla samaa tehneiden seuran Toko-koirakoiden osaamistaso ja järjestys, kun lauantaina 23.8. järjestetään HSKH:n TOKO:n seuramestaruuskoe. Nyt en muista, onko tokon seuramestiksillä pitkät perinteet, mutta ainakin viime vuonna sellainen järjestettiin. Kiva puoli kyseisessä kokeessa on, että se on rajoitettu vain seuran jäsenille, joten mukaan pääsy lienee melko varmaa. Pääkaupunkiseudullahan toko-kokeet täyttyvät usein nopeasti, eivätkä kaikki halukkaat mahdu aina mukaan, joten mukavaa, että seuran toko-koejaosto on anonut kokeen tällaisena. Toko-toiminta seurassa onkin nykyään niin mittavaa, että saman tien kokeeseen on varattu kaksi tuomaria, jotta mahdollisimman moni seuran jäsen mahtuu mukaan. Veikkaukseni on, että suurin osa Toko-tehisläisistä aikoo osallistua seuramestiksiin, joten sielläkin nähdään!

 

Tehikset SM-kisoissa

Tämän vuoden TOKOn SM-kilpailut järjestettiin Porissa 5.-7.7.2014.

HSKH oli lähettänyt kisoihin kaksi upeaa joukkuetta ja lisäksi yksilökilpailuissa kisasi useita seuralaisia. Molemmat TOKO-tehikset olivat hienosti edustettuina ja paikan päällä kisasivatkin haastajista Marko ja Jay, Merja ja Ruu, Sanna ja Hilda sekä Charlotte ja Koodi. Huippislaisista kisaamassa olivat Tiina ja Miilu, Carita ja Hurja, Mari ja Felix sekä Mirjami ja Kengu. Itse olin koko viikonlopun paikalla turistina, meillä Villin kanssa treenitilanne on sellainen ettei sitä viitsi lähteä SM-kisoihin esittelemään. Töitä kyllä tehdään, katsotaan josko sitä vielä kisakuntoon päästäisiin.

Viikonloppu oli säätä myöten mahtava! Kisapaikka oli oikein hyvä, lauantain kisat käytiin kaikkien luokkien osalta hiekalla ja sunnuntain finaali juhlallisesti stadionin viimeisen päälle hoidetulla nurmikolla. Kaikki tehisläiset onnistuivat suorituksissaan hienosti, pelkkiä 1. ja 2.tuloksia, wohoo!

Lauantain tulokset tehisläisten osalta:

Charlotte ja Koodi 192.00 AVO 1 sij.1/73
Marko ja Jay 184.33 AVO 1 sij.5/73
Sanna ja Hilda 260.00 EVL 1 sij. 50/103
Merja ja Ruu 226.50 EVL 2 sij.76/103


Carita ja Hurja 296.50 EVL 1 sij.9/103
Mirjami ja Kengu 277.50 EVL 1 sij.35/103
Mari ja Felix 244.00 EVL 2 sij.62/103
Tiina ja Miilu 235.50 EVL 2 sij. 70/103

Tämän päivän suurimmat tuuletukset johtuivat siis Charloten ja Koodin upeasta luokkavoitosta sekä Caritan ja Hurjan finaalipaikan lunastuksesta. Olipahan hienoa, kun kaikkien muiden hienojen onnistumisten lisäksi tällaisetkin napsahtivat omaan porukkaan. Mansikkana kakussa tietenkin HSKH:n joukkueet sijoittuivat huikeasti sijoille 3. (2.joukkue) ja 11. (1.joukkue)ja Caritan lisäksi Pesosen Heidi ja Fani saivat finaalipaikan sunnuntaille. Myönnetään, näitä kyllä juhlittiin illalla kuohuvan ääressä!

Sunnuntain finaalissa liikkeet suoritettiin kahdessa osassa ja sää oli helteinen. Yleisö ei päässyt kehän reunalle katsomaan vaan kannustaminen tapahtui katsomosta käsin, mutta kyllä meistä taisi ääntä ihan riittävästi lähteäkin. Oli ihan huikeaa päästä kannustamaan oman seuran koirakoita ja treenikavereita, hyvä te! Tässä henkilökohtaisen kilpailun lopputulokset, kympin sakissa sekä Hurja että Fani!

Henkilökohtainen kilpailu

Lopputulos


1 17 Tending Able Tiger borcol Enqvist-Pukkila Christa 295.00 309.75 302.38
2 5 Borderness Just Tosi borcol Ikonen Hanna-Mari 292.00 306.50 299.25
3 13 Tending Yep borcol Taskinen Satu 296.00 302.25 299.13
4 19 Somollis Tikka borcol Kivimäki Riitta 304.00 282.75 293.38
5 14 Stjerne borcol Hellman Maarit 290.50 293.50 292.00
6 2 Tending Pantheress borcol Korri Pekka 295.00 284.25 289.63
7 8 Wildmagpie's Muffin borcol Lavikka Emmi 299.00 274.50 286.75
8 6 Tending Outshine borcol Pesonen Heidi 288.50 284.50 286.50
9 16 Saunajaakon Alfa Romeo borcol Kuparinen Carita 296.50 274.00 285.25
10 7 Tending Jackknife borcol Selkämaa Kati 293.00 277.00 285.00
11 20 Lapintähti Dolina borcol Huotari Senni 288.50 280.25 284.38
12 3 Decathlete's Gallardo borcol Kuusisto Tiina 297.50 270.50 284.00
13 11 Maiskis Morinda auskel Ahtiainen Outi 298.50 269.25 283.88
14 1 Tending Mirage borcol Ojamies Maiju 291.50 275.75 283.63
15 9 Foxgrove's Canadian Sunrise novnou Raekannas Laura 297.00 265.50 281.25
16 18 Tending Intense borcol Leiviskä Mari 298.00 261.00 279.50
17 10 Tending Xenon borcol Rannikko Timo 290.00 269.00 279.50
18 12 Tending Joy borcol Jantunen-Korri Riitta 301.50 254.75 278.13
19 4 Tending Luminary borcol Büchtmann Katri 293.00 258.00 275.50
20 15 Agdalavallarnas Fly borcol Talasmäki Anne 300.50 236.00 268.25



Mahtava reissu kaikenkaikkiaan ja treeni-intoa tuli itsellekin roppakaupalla! Tehisläiset ovat kyllä edistyneet kauden aikana huikeasti ja se näkyi näissä kisoissa. Kokemuksesta tiedän, etteivät SM-kisat ole se helpoin paikka tehdä omaa parasta suoritusta, mutta te onnistuitte siinä. Kerran vielä mielettömän paljon onnea kaikille SM-kisojen tehisläisille, teistä voi olla ylpeä!!!

SM-kisojen "etkot"

Viimeistelytreenit ennen SM-kisaviikonloppua. Teimme huippisten kanssa yhteiset paikkikset, EVL ja AVO. Haastajista paikalla olivat Katia ja Vissaa lukuun ottamatta kaikki. Marko teki Jayn kanssa vain paikalla-olon, Charlotte herkisteli Koodia omatoimisesti. Ruun kanssa tein paikkisten lisäksi AVO-koirille häiriöksi hyppynoutoa ja liikkuroituna ylivaikean tunnarin. Hildan repertuaariin kuului ruutu, tunnari ja kuunteluharkka-häiriö. Ripa teki VOI luokkaa.

Haastajien riveistä SM:iin osallistuu neljä koirakkoa; Charlotte&Koodi ja Marko&u  AVO luokassa, Sanna&Hilda ja minä&Ruu EVL:ssä yksilökisassa. Kovasti tsemppiä seuran joukkueille ja kaikille muillekin HSKH:ta edustaville!

Tehiskautta on jäljellä vielä elokuun loppuun asti. Kun aloitimme Haastajissa viime vuonna, opettelimme Ruun kanssa VOI-luokan liikkeitä. Tehiskauden tavoitteemme oli saada EVL-liikkeet valmiiksi, mahdollisesti jopa yksi koekäynti J Elokuun alkupuolella osallistuimme voittajaluokkaan ja saimme sieltä ykköstuloksen, komeat pisteet ja luokkavoiton. Päätin yhden ykkösen riittävän meille menolipuksi EVL:ään.  Koska tokon ”kuningasluokkaan” meno tuntui isolta askeleelta, en halunnut itselleni kovin pitkää kisataukoa, jottei osallistumiskynnys kasvaisi liikaa. Korkkasimme EVL:n marraskuussa, ykköstuloksella, kera luokkavoiton J  Kokemus oli ajatuksia herättävä ja mieleen tuli monta asiaa, joita olisi pitänyt harjoitella etukäteen. Pari kuukautta treenattiin ja sitten kisasimme ensimmäistä kertaa oman seuran kokeissa, jännittävä hallikisa, josta ykköstulos ja luokkavoitto.  Seuraavaksi suuntasimme tokoilemaan Mikkeliin, tuliaisina hyvä kakkostulos, kokemuksia rikkaampana taas, pää täynnä oivalluksia ja treenisuunnitelmia. Neljäs kerta toden sanoi; lähes päivälleen vuosi siitä, kun aloitimme kisaamisen elokuussa 2013, saavutti Ruu FI TVA arvon, Harri Laisin tuomaroimana.  J

Kulunut tehisvuosi on ollut varsin opettavainen. Omat tavoitteemme täyttyivät yli odotusten ja uusia tavoitteita mietitään J Toko on koukuttava laji ja parasta siinä on yhteinen tekeminen oman rakkaan karva-kamun kanssa. Toisinaan voi kokea highlighteja ja liidellä hetken korkella kuin kotka, tullakseen taas ammutuksi ankkana alas, mutta yhdessä tekemisen riemu seuraa jokaista askelta.  Lämmin kiitos kuluneesta kaudesta treenikavereilleni ja goutsille Marille J Sitä intiaanikesää odotellessa…

Tokotehiscup 2014

Viikko sitten kisattiin viimeinen osakilpailu tokotehiscuppia. Olin ottanut itselleni koko cupin organisointivastuun, ja samalla pääsin upeasti seuraamaan monen aloittevan koiran kehitystä kolmen cupin aikana. Oli ilo todeta, miten hskh:n taso on vuosien varrella noussut huikeasti. Todella taitavia koirakoita oli mukana kisaamassa, sekä ylempien puolella harkkaamassa. Osa tietysti oli seuran ulkopuolisia koirakoita, jotka myös olivat vallan päteviä. Tokotehiscup on oivallinen tapa päästä koiran kanssa harjoittelemaan oikeita kisaolosuhteita ja halutessaan palkkailla välillä.

Tulokset koko cupin osalta:

	ALO-luokka		1. Osakilpailu	2. Osakilpailu	3. osakilpailu	Yhteistulokset
1.	kromfor ”Amos”	Kirsi Narkiniemi	178,5	159,5	189	527
2.	auspai ”Ampu”	Sari Kariluoto	175	165	164	504
3.	slapko ”Mokka”	Arja Varis	173,5	144,5	179	497
4.	Auspai ”Xena”	Tuuli Sistonen	156	184,5		340,5
5.	Afgaani	Hannele Lindfors	163	135,5		298,5
6.	Pon ”Mizia”	Wilma Puroila	121	163		284
7.	Pon ” Iitu	Mirja Puha	121	139		260
8.	Walspa ”Wera”	Elina Kautto	191			191
9.	Keesho  ”Säde”	Anniina Jehkonen	190,5			190,5
10.	Auspai ”Peppi”	Elina Lopperi	187,5			187,5
11.	Schape ”Jeccu”	Tuija Laurila	181,5			181,5
12.	Auskel ”Bria”	Eine Lähde		181		181
13.	Auspai "Riemu"	Jenni Sohlberg			178	178
14.	Borcol ”Varma”	Essi Degerstedt		133,5		133,5
15.	Espves ”Tuukka”	Heini Mölsä		kilp ulkop		0
16.	Cavspa ” Sani	Satu Turunen		kilp ulkop		0
17.	Cavspa ”Nekku"	Satu Turunen			kilp ulkop	0
18.	Pitcol "Astra"	Heidi Kemppainen			kilp ulkop	0
19.	Walspa "Muru"	Jaana Dolk			kilp ulkop	0
	AVO-luokka
1.	Labnou ”Rambo”	Eveliina Rinne	164	153	185,5	502,5
2.	Cocspa ”Simo”	Pirkko Soininen	160,5	164	132,5	457
3.	borcol ”Freya”	Nina Surola	148 (kilp ulkop)	181,5	190	371,5
4.	Snauts ”Rassi”	Elina Miettinen	135,5(kilp ulkop)	149,5	154	303,5
5.	Keesho ”Bella”	Pekka Karimeri	160			160
6.	borcol ”Tara”	Tanja Jämsä	144 (kilp ulkop)			0
7.	Pitcol "Brontto"	Heidi Kemppainen			kilp ulkop

SM-kisoihin valmistautumista

Jatkoimme Oilin kanssa tehiksen leirillä sunnuntaina teemalla SM-kisoihin valmistavat treenit. Jaoimme kentän kahtia ja koirat tekivät vierekkäisissä kehissä liikkeitä samanaikaisesti. Nämä treenit osoittautuivatkin kaikille melko haastaviksi, mutta myös todella hyödyllisiksi! Esim. rinnakkin tehdyt luoksetulo ja nouto olivat monelle koiralle hankalia. Nopeasti koirat kuitenkin tottuivat häiriöihin ja rupesivat oikein tsemppaamaan. Tässä treenissä huomasi kyllä mitä asioita pitää vielä treenata ennen SM-kisoja.

Lounastauon jälkeen jatkoimme vielä samalla teemalla, mutta nyt kentällä oli useampikin koira saman aikaisesti. Tämä tuntui olevan koirille helpompaa kuin aamupäivän treeni, missä ainoastaan kaksi koiraa suoritti samaan aikaan. Oli kyllä hienoa seurata innokkaita ja motivoituneita tokokoiria, jotka eivät olleet pätkääkään kiinnostuneita muista kentällä treenaavista koirista vaan kaikki työskentelivät keskittyneesti yhdessä oman ohjaajansa kanssa.

Oilin treeni-ideoista innostuneina jatkoimme kehätreenejä keskiviikon tehistreeneissä. Yhdistimme huipputehiksen ja haastajatehiksen, jolloin saimme samanaikaisesti kaksi kentää käyttöömme ja jokaiselle vähän vieraamman treenikaverin avustajaksi.

Kehiä oli yhteensä kolme ja kaikissa kehissä oli samanaikaisesti yksi koira treenaamassa.Tällä kertaa minulle ja Kengulle haastetta ei tuntunut niinkään tuovan viereisessä kehässä työskentelevä koira vaan enemmänkin esim. kentällä olleet ylimääräiset merkit yms. Tällaisia häiriöitä pitää tehdä vielä paljon ennen SM-kisoja!

HSKH:n SM-edustusjoukkueisiin valitut tehisläiset:

Marko ja Jay, AVO
Charlotte ja Koodi, AVO
vara: Kati ja Vissa, AVO

Mirjami ja Kengu, EVL
Carita ja Hurja, EVL
vara: Merja ja Ruu, EVL

Parhautta!

Nimittäin tehiksen leirit! Tällä kertaa leireillään Ojangossa, joten illanvietto jäi rauhalliseksi, kun jokainen menee kotiinsa yöksi, mutta mukavaa ja hyödyllistä tuntuu jälleen olevan. Mitenhän tämä aikataulutus näin menikin, että minulla on blogin kirjoitusvuoro molempien leirien aikaan. Mutta ei se mitään, kiva on leirikuulumisia päivittää, kun on ehtinyt ajan kanssa seurata niin oman haastajaryhmän kuin huippistenkin tekemistä.

Leireilemme siis Ojangossa viikonlopun, ja kouluttajana meillä on Huotarin Oili. Tänään jokaisella koirakolla oli n. ½ tuntia omaa treeniaikaa, jolloin kukin sai keskittyä omiin ongelmakohtiinsa. On mukavaa ja opettavaista seurata erilaisten koirien erilaisia haasteita, jo katsomalla saa niin paljon irti ja hyviä vinkkejä omaankin treeniin. Tietenkin sitten parhaiten jää mieleen muiden treeneistä ne, jotka eniten kolahtavat omaan treenitilanteeseen. Tämänpäiväisistä treeneistä kolahti erityisesti Charlotten ja Koodin tunnaritreeni: näin Koodin hössötyksessä niin paljon samaa kuin Vissan tohinassa, kun välillä unohtuu nenän käyttö, kun vauhdilla pitäisi vaan nostella se oma. Oli mielenkiintoista nähdä miten Koodi reagoi, kun Charlotte kääntyi poispäin siksi aikaa, kun Koodi etsi omaansa. Koodi selvästi haki katsetukea Charlottesta. Kokeiltiin myös vaihtoehtoa, että levitettiin reilusti toistakymmentä kalikkaa pitkin ja poikin, mutta se ei juuri vauhdikasta Koodia hidastanut. Sitten kun laitettiin jonoon sama määrä kapuloita, ja Koodi sai muutaman namin syödäkseen maasta ennen kapuloita, niin homma alkoi rauhoittua todella hienosti. Vauhtiahan nuoressa herrassa riittää edelleen, eli meni yhdellä ohi omastaan pari kertaa ja palasi kyllä samantien nostamaan omansa. Ja lopuksi teki ihan täydellisen hienon noston jonosta. Selvästi sellainen treeni, jota mekin testaillaan ensi viikolla!

Myös Hildan saama palaute siitä, ettei ole kunnon työskentelymoodissa, kuulosti kovin tutulta, ja vastaavaa asennetreeniä tullaan tekemään myös meillä :) En ole opettanut Vissalle kunnolla, että perusasentokäsky tarkoittaa myös sitä, että sivulle ei vilkuilla. Omassa treenissämme palkattiin siis ensin useampaan kertaan siitä, että ottaa katsekontaktin, ja sitten huomautettiin jos lähti mukaan kouluttajan houkutteluihin eikä pitänyt kontaktia. Kyllä oli pienellä pyrriäisellä vaikeaa, kun toinen niin kauniisti puhui ja maanitteli eikä saanut lähteä pusuttelemaan :) Mutta kyllä jotain onnistumisiakin saatiin, hyvien kotiläksyjen lisäksi. Lisäksi tehtiin Vissan kanssa maassaoloa siten, että siirryin koiran eteen, ja Oili yritti houkutella Vissan pois. Voin kertoa, että ei näyttänyt olevan edes kovin vaikeaa.. Aika monta(kymmentä) kertaa sain palautella Vissan kaulapannasta lähtöruutuun ennen kuin alkoi tekemisen ilme muuttua, ettei tämä ollutkaan hauska "ylös-alas" -leikki. Oli kyllä minulle todella valaiseva treeni miten keskittyneeksi Vissa muuttui, kun olikin oikeasti pysymistehtävä suoritettavana, vaikka Oili oli niiiiiin houkutteleva :) Saatiin siis onnistuneitakin suorituksia, ja oli kyllä todella hyvä treeni! Olin ensimmäistä kertaa itse Oilin koulutuksessa (pl. talven treeni kuunteluoppilaana) ja tykkäsin kovasti.

Tiina K ja Carita tekivät hauskaa yhtäaikaistreeniä samalla kentällä, jossa toinen suoritti ohjattua ja toinen ruutua, ja alun haasteiden jälkeen sujui kyllä hienosti. Hurja on kyllä kaikessa niin varma tekijä, kovasti ihailen miten Carita on onnistunut kouluttamaan Hurjasta noin hurjan pätevän ja varman. Miilu kilttinä oli niin suloinen, kun tiesi kyllä mikä kapula pitää hakea, mutta onko soveliasta juosta kohti ruudussa olevaa Hurjaa. Huomenna jatketaan ilmeisesti vastaavan teeman kanssa eli treenataan pareittain.

Felix treenasi metallinoutoa, ja voi kuinka toinen voikaan olla niin kiltti ja tunnollinen pieni hännänheiluttaja, vaikka metsku -ja vielä vieras sellainen- on niin ällö. Tasaisella nouto sujui ihan hyvin, mutta hypyllä palautusvauhti hidastui erityisesti ja yritti kiertääkin hypyn pari kertaa. Mutta jokaisella kerralla lähti noutamaan iloisen varmasti, ja voi sitä hännänheilutusta, kun palautti kapulan. Mulla unohtuu teknisen suorituksen arvioiminen, kun tulen niin iloiseksi tuon koiran iloisuutta katsellessa, ihana koira ja aina iloinen koirakko :) Mutta pitotreeniä ja käskystä luovutusta tuli kotiläksyksi. Helpottaa koirankin kannalta suoritusta, kun liikkeet on pilkottu palasiin ja jokainen osa-alue on harjoiteltu.

Jay treenasi kapulan nostoa, ja kyllähän sinne kapulalle melko vauhdilla syöksytään. Hienosti alkoi kuitenkin  kuunnella lelun edessäkin pysäytyskäskyä, ettei saanut lelullekaan ampua ilman lupaa ja ilman korvia. Omankin pennun kanssa pitänee kokeilla vinkkiä miten opettaa nostamaan kapula ohjaajan edestä suoraan ja siitä  vähitellen kulmaa muuttaen.

Kengun kanssa Mirjami treenasi eteentuloa (tai lähinnä katsottiin kuinka hieno se oli: suora, vauhdikas ja pysähtyminen sopivan etäisyyden päässä ohjaajasta) ja sitten perusasentoon tulo, jonka Kengu tekee ihanan vauhdikkaasti ohjaajan reiden ja käden väliin, niin että ohjaajan käsi ihan heilahtaa. Kun Mirjami piti kädet reiden myötäisesti, niin Kengu hämääntyi hetkeksi, mutta hyvin haki sitten paikan ohjaajan viereen. Täytyy itse tuollaisen karvaturriaisen omistajana sanoa, että kyllä pystyy olemaan lepsumpi tietyissä asioissa, kun lyhytkarvaisen kanssa heti paljastuu osuuko väärässä kohdassa vai eikö osu peppu maahan istuessa tms. mutta on Kengu kyllä näyttävä koira, tykkään!

Kaikkien treenejä en nähnyt, kun kävin välillä viemässä omat eläkeläiset Ojangosta kotiin, mutta koulutuksen jälkeen jatkettiin piknikillä buffa-kontin edessä. Sää suosi ja herkkuja riitti, ja päivän huipennukseksi Oili piti teoria"luennon" kisoihin valmistautumisesta. Todella paljon hyvää asiaa, varsinkin kun kuukauden päästä monella tehisläiselläkin SM-kisat odottavat, niin tuli vielä monia hyviä viime hetken vinkkejä. Loistopäivä siis mahtavassa seurassa, ja huomenna jatketaan! :)

Loma tekee selvästi hyvää!

Keskiviikkona treenailtiin koko porukalla, ei jakauduttu sen kummemmin kahteen ryhmään: 1 treenasi ja muut (pl. lämppääjä/jäähdyttelijä) auttoivat liikkuroimalla ja kommentoimalla. Marko ja Jay olivat poissa, ja aloittelimme hieman etuajassa, joten aikaahan oli ruhtinaallisesti: ihana ulkokausi!!

Merja ja Ruu lomailivat viime viikon, joten Merja testasi EVL:n liikkeet läpi Ruun mummolaviikon jälkeen :) Ruulla oli myös juoksut, ja Merja oli hieman huolissaan laamatokosta, mutta mitä vielä: Ruu teki oikein hienosti liikkeet läpi. Ruun ruutuhan on aina todella hieno, ja niin nytkin, mutta hitunen tuhmailuenergiaa löytyi, kun Ruu ennakoi seuruun ja karkasi ruudusta jo liikkurin käskyllä, hupsis.. Merjan uusiessa ruudun, Ruu palasi taas normaaliksi itsekseen ja teki täydellisen tarkkaa työtä eikä värähtänytkään liikkurin kommenteista. Eihän noin pätevä koira viikossa mitään unohda, loma tekee vain hyvää välillä.

Toinen "lomalainen" paimennushommista palaillut Ripa oli ihan liekeissä. En ehtinyt omalta jäähdyttelyltä koko suoritusta nähdä, mutta suurimman osan kuitenkin. Hanne ja Ripa treenasivat käännöksiä, joissa Ripa vastasi hyvin kehuihin, ja myös luoksetuloissa Ripalla oli kiva asenne. Treenin lopuksi Charlotte leikitti Ripaa kunnolla, ja Ripa tosiaan oli ihan liekeissä. Parin viikon loma muissa ympyröissä tuotti tulosta tälläkin saralla.

Charlotten ja Koodin suoritusta en valitettavasti nähnyt, tekivät avon kokeenomaisena, ja muut ryhmäläiset kommentoivat suorituksen olleen erittäin varma. Ja miksipä ei olisi ollut, niin vahvaa tekemistä näillä kahdella aina.

Sanna ja Hilda (tuore TVA!! :) ) tekivät kaukot, tunnarin sekä lopuksi vielä paikkisistumista häirittynä. Hilda kesti hienosti häiriöt, eli oikein onnistuneet treenit. Sannan positiivisesta asenteesta on kyllä itse kullakin oppimista, eihän voi tullakaan kuin hyvät treenit kun luottaa koiraansa ja on siihen tyytyväinen.

Me sitten Vissan kanssa tehtiin liikkeiden aloituksia. Vissalla on pentuloman jäljiltä ollut pientä löysyyttä sen suhteen tarviiko joka käskyyn niin ripeästi reagoida vai voiko jäädä vähän katselemaan, jos ympärillä tapahtuukin jotain mielenkiintoista. Otettiin perusasennosta parin askeleen liikkeellelähtöjä ja palkkasin, kun lähti hyvin mukaan. Sitten tehtiin jäävät, ja kyllähän siellä jouduttiin tuplakäsky kertaalleen antamaan, mutta ihan ok suoritukset muuten. Sitten otettiin kaukot samalla ajatuksella, että pidetään koira hereillä, jäin tosi lähelle ja liikkurikin oli kyllä häiriönä lähellä, mutta hyvin pysyi katse minussa. Sitten tehtiin liikkuroituna normietäisyyksillä koko liike, ja se oli kyllä todella onnistunut: ei harhaillut katse kertaakaan muualle. Luoksetuloakin otettiin takapalkalla, ja se nyt ei toiminut kuten pitäisi (jotenkin olen onnistunut sen pilaamaan, pah), ja pysähtyminen ei ole skarppi, vaan valuu, joten jatkamme aiemmin saaduilla ohjeille treenaamista. Kotiläksyä, kotiläksyä! Mutta mikäs sitä näissä keleissä treenaillessa :)

Mukavia treenejä kaikille!

Poissa treeneistä - vko 21

Olen ollut Ripan kanssa poissa treeneistä viikot 21-22, joten viikon 21 kuulumiset tuleee vasta nyt ja koska en tuolloin ollut paikalla ei viikon treenipläjäystä tällä kertaa. Kävimme siis lataamassa akkuja ihan muissa maisemissa ja hommissa, joten luulisi treeni-intoa jälleen löytyvän. Kuitenkin lomailun jälkeiset ekat treenit 4.6. meni ihan muita asioita miettiessä - en vain ollut suunnitellut treenejä.Suunnittelemattomuus siis kolahti kunnolla omaan nilkkaan - aust ! Kiitos että jaksoitte kanssani treenikaverit :)

Sen yhden niin tärkeän asian minkä olenkaan koko tehiskaudella oppinut on treenisuunnitelma. 

TAVOITE: Olen pyrkinyt tekemään pitkän aikavälin suunnitelmaa, jossa isommat askeleet mm mihin suuntaan haluan jonkin liikkeen kehittyvän ja miltä sen haluaisin näyttävän, ja niiden ympärille muodostan treenikohtaiset suunnitelmat. Treenikohtaiset suunnitelmat kirjaan allakan reunaan esim heti edellisen treenien analysoinnin jälkeen. Tuosta allakan reunan "vinkkilistasta" poimin sitten seuraavan viikon/viikkojen suunnitelmaan pohjan. Apuja, miten suunnitelma toteutuu eli miten treenataan, tulee paljolti vinkkeinä/ohjeina treenikavereilta ja mahdollisilta kouluttajilta. Suunnitelma voi ja saa ja sen täytyy myös elää/joustaa tilanteiden mukaan - onneksi. Sillä joskus täytyy miettiä isompi kokonaisuus uudestaan, jos en vaan saa liikettä niin näyttäväksi kuin olin haaveillut tai jos jopa saisinkin sen vielä näyttävämmäksi. 

Suunnitelmassa pysyminen ei aina ole myöskään helppoa, joskus haluaa päästää itsensä helpommalla ja löysäillä. No, silloin ei vain ehkä edisty tai sitten taas edistyy huimasti kun palaa suunnitelmaan, mutta loogisuus asioissa tulee säilyttää. Kun nyt tuon viimekertaisen treenitöpin myötä mietin Ripan kehitystä, niin myönnän etten aina ole ollut looginen varsinkaan löysäillessä ja sekös kaduttaa. Olen siis ollut koiralle epäreilu. 

Nyt kun alan jälleen suunnitella seuraavien viikkojen treenit, katson mitä ollaankaan tehty ja mennään vähän taaksepäin sekä kirjoitan allakan reunaan muutamalle tulevalle viikolle OLE REILU !

REILU = innostu/innosta, ole itse innokas niin kuin toivoisit koirasi olevan, palkaa hyvin hyvästä suorituksesta ja oikea-aikaisesti, älä huomioi huonoa, mutta anna palaute jos aihetta, älä vajoa kuoppaan vaan vaadi suoritusta itseltäsi ja koiralta, anna mahdollisuus ! 

Hyviä treenejä kaikille ja superonnittelut kaikille menestyjille viikkojen 21-22 aikana !

                                                              Mielenrauhaa Kiteeltä

Sateiset treenit & uusi TVA!

Helatorstain aattona huippiksista treenaamassa Mirjami ja Kengu, Tiina ja Villi sekä Felix ja minä.

Mirjami ja Kengu tekivät kuuntelutreeniä. Ensin ruutua niin, että ruudun paikkaa vaihdettiin lennosta. Kengu oli hyvin kuulolla ja ruutu löytyi vaihtuvasta paikasta huolimatta. Välillä ohjattua, joka tehtiin samalta merkiltä kuin ruutu. Hienosti toimi edelleen. Välissä taas onnistunut ruutu, sitten vaikeasti ohjattu samaan suuntaan, kuin mihin oli juuri tehty ruutu. Nyt meni jo vaikeaksi ja ruutu veti niin puoleensa, ettei oikea kapula heti löytynyt. Toistoilla kuitenkin nouto onnistui. Lopuksi vielä ruutuun lähetys, joka onnistui upeasti!

Seuraavaksi Felixin treenivuoro. Meillä on valioitumisen jälkeen ollut treenit aika vähissä, muiden kiireiden vuoksi. Tarkoitus oli tehdä lyhyet ja motivoivat treenit. Ensin ruudun paikkaa näyttämällä, palkka ensin minulta tuoden ja sen jälkeen avustajalta, joka heitti palkan Felixille ruutuun. Aluksi muutama onnistuminen, sitten hieman laiskempaa suoritusta, ei ihan suoraan oikealle paikalle. Kun ei palkkaa tästä tullut, Felix tsemppasi ja saatiin vielä pari onnistumista. Seuraavaksi liikkuroituna ohjattu nouto. Tosi hieno merkki, josta palkka. Sitten noutoon, joka onnistui hienosti. En toistanut, koska meni niin hyvin ensimmäisellä kerralla. Vielä hieman pentuseuraamista paljolla palkalla ja loppuun vielä liikkuroituna luoksetulo. En pysäyttänyt ja Felix tuli kiltisti sivulle asti. Tähän oli hyvä lopettaa.

Vielä Tiinan ja Villin vuoro. Heillä aiheena seuraaminen ja sen asenne. Hyvästä seuraamisesta naksu ja palkkaus, huonosta huomautus. Tosi hyvin toimi, huomautuksesta Villi yritti enemmän ja asenne parani. Välissä ruudun paikkaa, tässä ei tullut yhtään virhettä ja Villi teki mahtavalla vauhdilla ruutuun menot. Loppuun vielä seuraamistreeni uusiksi.

Sade ja tuuli ei meitä siis haitannut, vaan meillä kaikilla oli tehokkaat ja hyvin onnistuneet treenit, kaikki myös osasivat lopettaa onnistumiseen eikä tullut tehtyä ylimääräisiä toistoja.

Helatorstailta tuli haastajien leiristä hienoja uutisia: Sanna ja Hilda osallistuivat toko-kokeeseen Helsingissä. Tuloksena EVL1 --> Hilda on nyt FI TVA! Lämpimät onnittelut! Nyt meillä on tämän tehiskauden aikana porukasta neljä koiraa valioitunut, ihan mahtavaa!

Kiireisen kevään (t)aikaa

eli Tokon TehisCUP, Marin valmennus ja tehisläisten koekuulumisia

Sannan aiemmassa postauksessa jo kerrottiin, että TOKOTehiksen järjestämä TehisCUP polkaistiin käytiin huhtikuussa. Viime viikon keskiviikkona oli Cupin toinen osakilpailu ALO ja AVO –luokkien koirakoille, ja kisaharkka VOI ja EVL koirakoille.

Olin itse tuomarina toukokuun osakilpailussa. Osallistujien koirien rotukirjo oli monimuotoinen, minusta on aina mukava nähdä erirotuisia koiria tokokentillä. Etukäteen muistuttelin osallistujille, että vartaloapujen käyttö ja kaksoiskäskyt vähentävät pisteitä samalla tavoin kuin oikeissa tokokokeissa. Tiukasta tuomarointilinjasta huolimatta oli mukava huomata, että osallistujilla oli varsin osaavia koiria, koska menestyksekkäitä suorituksia tuli useampia, samoin ykköstuloksia. Monella koirakolla oli todella hyvännäköistä yhteistyötä, ja koirat selkeästi tykkäsivät harrastaa ohjaajiensa kanssa, joten suorituksia oli ilo seurata. Osa osallistujista ei tehnyt kokeenomaista suoritusta, ja joskus onkin hyvä ajatus antaa nuorelle tai kokemattomalle koiralle positiivinen kokemus kokeenomaisesta tilanteesta, ja vaikka yllättää se välipalkalla, jos kaikki liikkeet eivät vielä ole ihan koevalmiita.

Tehis-CUP alkaa saamaan jännittäviä piirteitä, koska kokonaistilanne on varsinkin ALO-luokassa hyvin tiukka, parhaat kolme koiraa ovat olla kaikki 2.5 pisteen sisällä toisistaan - johtavien koirakoiden nimet pidetään vielä tällä hetkellä salassa! Kokonaiskilpailun voitto siis ratkeaa vasta kesäkuun osakilpailuissa, jossa siis palkitaan Cup-voittaja.

Toukokuun osakilpailu, ALO-luokan voittajat (kuva Mari Jokinen)

Toukokuun osakilpailu, AVO-luokan voittajat (kuva Mari Jokinen)

Onnittelut toukokuun CUP osakilpailujen voittajille,

ja tsemppiä viimeiseen osakilpailuun kaikille osallistujille!

Koodi Helsingin piirin nuorten koirien kevätleirillä

Tokon SM-kokeiden uusien sääntöjen johdosta ovat tehisläiset käyneet nyt ahkerasti tokokokeissa hakemassa tarvittavia tuloksia jotta pääsemme osallistumaan SM-joukkuekisaan, joukkueita tosin ei vielä ole valittu.

Paljon onnea Charlotte ja Koodi ensimmäisestä AVO-luokan ykköstuloksesta (179 / 200 p.)!

Hurjakin on päässyt tokokokeilemaan. Kevään kokeet ovat sujuneet meiltä yli odotusten, ja Hurja on nyt näyttelytulosta vailla tottelevaisuusvalio, eli sillä on TK4 koulutustunnus. Ensimmäinen EVL-koe meillä oli maaliskuun lopussa (300,5 p), toinen toukokuun alussa (296 p) ja kolmas viime sunnuntaina (304 p). 

Hur poseeraa (kuva Juuso Kuparinen)

Hurjan kaikki koesuoritukset ovat pääsääntöisesti menneet hyvin, mutta toki joissain liikkeissä on ollut myös pientä epätarkkuutta ja huolimattomuusvirheitä. Olemme treenailleet aika vähän, koska olemme olleet paljon reissussa, ja se näkyi erityisesti toukokuun alun kokeessa. Eilen olikin taas sopivaan aikaan Marin valmennus, ja pääsimme muistuttelemaan Hurjaa keskittymisen tärkeydestä. Teimme pienen kokonaisuustreenin, jossa liikkeinä oli ruutu, kaukot, hyppynouto, ohjattu nouto ja uudelleen ruutu, jonka sijaintia oli siirretty kehän kulmaan samalla kun me suoritimme muita liikkeitä. Hurja meinasi mennä halpaan ja juoksennella sinne missä ruutu alun perin oli ollut, mutta huomasi onneksi virheensä ja osasi korjata ruutuun ilman käskyjä minulta. Hyvä ja meille tarpeellinen treeni joka tapauksessa, ja saimme taas paljon treenivinkkejä ja ideoita, kiitos Mari!

Tehistreenit ulkona

Blogin päivitys laahaa vähän perässä, pahoittelut siitä. Nyt on ihanaa kun ollaan siirrytty ulkotreeneihin. Saadaan kivasti aikaa, ja ehditään lisäksi keskustella treeneistä niiden aikana, mikä aina on kivaa. Toissa haastajatehiksen treeneissä paikalla oli Sanna & Hilda, Kati & Vissa sekä minä & Koodi.

Sanna teki Hildan kanssa heidän viisi haastavinta liikettä palkatta, ja häiriön alla. Tuomari ja liikkuri oli haastavissa paikoissa missä Hilda voi jäädä vähän heitä tuijottamaan, esimerkiksi matkalla ruutuun ja luoksetulossa. Hilda suoriutui oikein hyvin treenistä. Ja onnittelut vielä Hildan EVL-1 tuloksesta kisoista 4.5.

Kati ja Vissa ovat treenannet vain hetken Vissa äitiysloman jälkeen mutta heti on kyllä Vissa lähtenyt hyvin mukaan treenaamaan. Varsinkin näissä treeneissä oli todella mahtavaa nähdä miten intona Vissa oli taas. Se on kyllä säpäkkä tapaus. Kati ja Vissa treenasikin juuri kehääntuloja ja liikkeellelähtöjä että Vissan tulisi skarpata.

Koodin kanssa tehtiin luoksetulon stoppia sekä noutoa ja kaukoja. Koodille tällä hetkellä haastetta tuo noudon jälkeiset kaukot, ja mielentila liikkeessä. Koodi on noudon jälkeen aika korkeassa vireessä, minkä takia on haastavaa istua ylös kaukoissa ekan käskyn yhteydessä. No, ei siinä muuta kuin treeniä asiaan :)

Tuleva viikko (20) tuo sitten tullessaan Toko tehiscupin, eli treenejä tarjoamme tulevalla viikolla muille.

Sokerihumalaa ja kuulumisia

Vappuviikolla Tehis-treeneissä ainakin Huippisten puolella ei treeneihin päässeet osallistumaan kuin muutama koirakko, itsekin olin töissä vapun.
Kuulemani mukaan treenit olivat olleet antoisat tarjoilujenkin osalta kun Mirjami oli tuonut Kengun kisamenestys-karkkeja tarjolle, onnea vielä Mirjamille ja Kengulle :)

Vappuna olivat myös Huippistiimiläisiltä Tiina ja Villi käyneet kisoissa pitkästä aikaa ja saivat hienon tuloksen ja luokkavoiton, upea juttu ja oikein paljon onnea! :)
Ja tänään saimme myös Huippiksiin uuden TVA:n eli valtavan paljon onnea Mari ja Felix!! :)
Ja Carita ja Hurjakin saivat hienon 1-tuloksen, onnea!
Tämä takaa sen, että seuraavienkin treenien sokerihumala on varmaa ;)
Ja taisi olla vappuviikolla Haastajienkin puolella hienoja tuloksia, onnea Charlotte ja Koodi (vai olikohan sittenkin Monni kanssa kisat? Noh onnea joka tapauksessa!) ja Merja ja Ruu sekä Sanna ja Hilda! :)

Tosiaan tämän vappu-viikon tehistreeneistä kertominen on vähän huonoa niin kerronpa vaikka lyhyesti meidän kuulumisia. Starttasimme Miilun kanssa tokokokeessa n.9kk:n kisatauon jälkeen viikko sitten lauantaina karsintakokeessa josta ihan kelpo 2-tulos 256.5pisteellä, ihan kiva fiilis ja moni talven aikana treenattu asia oli edistynyt ja toisaalta vanhoja virheitäkin siellä näkyi jälleen tulevan esiin, joten tietää taas palautella niitä kuriin ;). Tästä on hyvä lähteä treenejä suunnittelemaan SM-tokoja varten, enempää en aio näillä näkymin kisata ennen SM-kisoja vaan keskittyä nyt treenaamiseen ja kierrellä ahkerasti eri kentillä hallikauden jälkeen treenailemassa.

Miilun kanssa kävimme fyssarilla tällä viikolla maanantaina jossa todettiin kaulan olleen todella jumissa ja samoin kuin oikean puoleinen lapa, jumien lisäksi vaivat olivat varmaan tuplaantuneet myös siitä että Miilu hyppäsi päin ojanpenkkaa viikko sitten..
Käymme fyssarillamme suunnilleen 2kk:n välein tsekkauksessa ja huollossa. Nyt olinkin pohtinut muutaman viikon ajan seuruussa olevaa outoa fiilistä ja etenkin tuolla lauantain kisassa seuruu oli todella tahmean tuntuista ja ihan erinäköinen suoritus kuin yleensä. Fyssarimme Tanja Kotti sai Miilu kuntoon jälleen upeasti ja parin päivän lepäilyn jälkeen nyt taas homma toimii entisellään :)
Eli kannattaa tsekkauttaa koiraa säännöllisesti fyssarilla, suosittelen hyvin lämpimästi :)

           Miilu odottaa lupaa ruutuun pääsyyn, ja eräät näköjään vie koiran koekehään suoraan ojasta :D

                                                                 Kuva: Sanna Rautio

Kalenterissa merkintöjä

Viikko 17 olikin tehisläisille puuhakas. Heti viikon alkuun (pääsiäis)maanantaina saimme jälleen vieraiksemme Hollolan Tokotiimiläisiä yhteisen kisaharkan merkeissä. Tehisläisistä pääsi osallistumaan yhtä lukuun ottamatta kaikki. Jokainen teki kisaharkan oman luokkansa mukaan. Alempien luokkien koirakot ehtivät tekemään luokan kaikki yksilöliikkeet yhteisen paikkamakuun lisäksi. Sen sijaan ylempien luokkien koirakot arpoivat luokastaan viisi yksilöliikettä suoritettavaksi paikallaolojen lisäksi, koska aivan täysimittaisiin kisasuorituksiin ei ollut aikaa. Oman vuoronsa ulkopuolella tehisläiset sitten toimivat muille liikkureina, kommentoijina, videoitsijoina tai muuten vaan hengessä mukana. Kisaharkka eteni sujuvasti ja täytti tarkoituksensa toko-kokeisiin valmentavana treeninä.

Heti seuraavana päivänä osa tehisläisistä jatkoi puuhastelua kevään ensimmäisen TOKO-Tehis-cupin merkeissä. Kyseessä on siis jälleen kisaharkka, mutta tällä kertaa tehisläiset toimivat järjestäjinä, ja harkkaamaan tulivat muut. Ylemmille luokille järjestetään kisaharkka vapaavalintaisine kommentointeineen. Varsinainen Tehis-cup käydään alemmissa luokissa. Eli cupiin kuuluu kolme osakilpailua, joista toki jokaisessa osakilpailuissa menestyneet palkitaan, mutta suurimman ja mahtavimman;-) palkinnon saa osakilpailuissa yhteensä parhaiten menestynyt koirakko.

Tällä kertaa alokasluokka veti eniten osallistujia, kymmenkunta. Avoimeen luokkaan osallistui viisi koirakkoa. Luokissaan tällä kertaa parhaiten sijoittuivat:

ALO

1. walesinspringerspanieli Wera ja Elina Kautto 191 p.

2. keeshond Säde ja Anniina Jehkonen 190,5 p.

3. australianpaimenkoira Peppi ja Elina Lopperi 187,5 p.


Tässä vielä jälkikäteen lisättynä kuva ALO-luokan sijoittuneista (kuva: Mari Jokinen):

AVO

1. labradorinnoutaja Rambo ja Eveliina Rinne 164 p.

2. cockerspanieli Simo ja Pirkko Soininen 160,5 p.

3. keeshond Bella ja Pekka Karimeri 160 p.

Onnea menestyneille sekä kiitos ihan kaikille osallistumisesta ekaan Tehis-cupiin! Valtavan hyviä suorituksia näiden kuuden lisäksikin nähtiin.

Keskiviikkona Tehiksessä jatkuivat normaalit viikkotreenit. Haastajien ryhmässä jakauduimme puoliksi, kun kerran kolmen treenit ovat osoittautuneet ainakin meidän ryhmässä toimivaksi tavaksi treenata. Kukin ilmoitti etukäteen treenisuunnitelmansa, ja muut avustivat sen toteuttamisessa. Aiheet vaihtelivat hereillä pysymisestä evl-luokan ohjattuun noutoon. Puolitoistatuntisemme loppupuolella teimme vielä paikallaolot kuuden porukalla.

Alkuviikon ahkeran yhteisen ohjelman jälkeen olikin muutaman päivän tauko ennen kuin taas osa tehisläisistä kokoontui Ojankoon, tällä kertaa tokon maajoukkueen karsintakokeen järjestämisen merkeissä. Tällä kertaa tehisläisiä näkyi muiden HSKH:laisten ohella talkoohommissa, yleisönä ja myös kisaamassa. Valtavan hienoa menestystä ekoissa karsintakokeissaan saavuttikin Huippiksista Mirjami ja Kengu: tiukasta arvostelusta huolimatta kirkas ykköstulos ja sijoitus peräti kuudes reilun parinkymmenen koirakon joukossa! Vau, onnea!!!

Yhteenvetona tästä viikosta voi siis sanoa, että Tehikseen kuuluminen ei tarkoita pelkkiä treenejä keskiviikkoisin, vaan kalenteriin tulee monenlaisia muitakin merkintöjä.

 

Marin valmennus

Eilen oli taas perinteinen Marin valmennus ja huippislaisia oli treeneissä viisi paikalla.

Ensimmäisenä Tiina ja Miilu tarkastelivat ainakin seuraamista ja kaukoja. En valitettavasti ehtinyt näkemään treeniä kunnolla kun valmistauduin omaan vuoroon, mutta ainakin perusasentotreeneillä Miilun seuraamisasento parani huomattavasti treenin edetessä.

Seuraavaksi olimme siis Villin kanssa vuorossa. Meillähän suurimmat ongelmat ovat edelleen asenteessa ja tehtävien suorittamisessa vauhdilla ja/tai voimalla. Marin kanssa ollaan aikaisemmin työstetty sekä merkille menoa että perusasentoihin tuloa niin ettei Villillä ole enää vaihtoehtona olla suorittamatta liikettä kunnolla. Tämä treeni on auttanut meitä paljon, mutta paljon on tietä vielä tallattavana :-). Eilen otettiin ohjelmaan kuitenkin hieman erilaisia liikkeen osia ja halusin keskustella Marin kanssa minua kohti tulevien liikkeiden hitaudesta. Näitä lähestyttiin hieman enemmän hetsaamisen ja palkalla härnäämisen kautta ja kas, kyllähän kelpie juosta osaa kun jotain oikein haluaa. Jatketaan näitä, ehkä jopa ihan perustreenejä, mutta kun ne ovat juuri niitä missä meillä homma eniten takkuaa.

Villin jälkeen vuorossa Hurja ja Carita. Hekin katsoivat tänään seuraamista ja Hurjalla tulikin esille selvää alisuorittamista seuraamisen suorilla ja pitkillä pätkillä. Vaikeissa koukeroissa tai Caritan huomautettua asiasta Hurja kyllä näytti todella hienosti taitonsa. Hurja tietää olevansa niin pro, ettei tuollaisiin helppoihin pätkiin tarvitse sen mielestä panostaa :-). Siispä eilen etsittiin tasapainoa suorien ja koukeroiden välillä ja yllätettiin Hurja monta kertaa. Treenin edetessä Hurja tsemppasikin hienosti ja Caritakin taisi innostua seuraamisen, myös niiden suorien, treenaamisesta.

Seuraavaksi vuorossa Sanna ja Hups. Heillä oli ohjelmassa jäävistä liikkeistä mukaan lähtemistä ja asennoissa pysymistä. Alussa Hupsille yritettiin saada aikaiseksi häiriötä jotta ongelma eli häiriöön kiinnijääminen saataisiin esille. Hups on kuitenkin todella taitava häriöharjoittelussa eikä juurikaan mennyt lankaan. Kokeiltiin sitten ”luonnollisemmalla” yllättävällä häiriöllä ja minä menin ulko-oven taakse mistä tulin yllättäen kovaäänisesti sisälle. Tähän lankaan Hups meni ja jumiutui hetkeksi katsomaan minua eikä lähtenyt Sannan mukaan. Näissä tilanteissa Sanna on välillä hätääntynyt ja jäänyt pyytelemään Hupsia mukaansa, mutta nyt Sanna pyrki määrätietoisesti jatkamaan matkaansa toistaen käskynsä. Tämä toimi todella hyvin ja Hups vastaa erittäin hyvin Sannan käskyihin luopuen häiriöistä kunhan Sanna pysyy itse määrätietoisena.

Viimeisenä vuorossa Mirjami ja Kengu. Heillä ohjelmassa tunnistusnoutoa jossa heti ensimmäisellä yrittämällä tuli virhe esille. Kengu juoksi kapuloille suu auki eikä keskittynyt ja toi lopulta väärän. Yllättävä virhe lähiaikoina, mutta kuvastaa sitä miten Kengu nostaa välillä hetkessä kierroksia eikä Mirjami pysty sitä välttämättä etukäteen tietämään. Kengun tunnari on kuitenkin talven aikana edistynyt hurjasti eikä suuria konfliktitilanteita liikkeen ympärillä enää synny. Toistolla tunnari onnistui nytkin useaan kertaan ja nyt ohjelmistoon pitää taas ottaa liikkuroituihin tunnareihin enemmän kapuloita jotta Kengu ei voi hätiköidä ja ohjeeksi tuli myös kokeilla jotain rauhoittavaa sanaa/käskyä matkalla kapuloille.

Taas jäi aika kovin lyhyeksi, vaikka meistä yksi puuttuikin. Ollaankohan me vaan niin kovin ongelmallisia vai onko ajan loppuminen vaan merkki hyvästä valmennuksesta josta olisi mukava nauttia pidempäänkin :-)?

Haastajien kisamaiset

Vuorossa oli jälleen kisamaiset treenit koko kentällä. Melkein kaikilla oli kuitenkin omat agendat, johtuen osin parinviikon takaisista kisoista.

Treenit aloitti Marko ja Jay, he tekivät puolikkaan VOI-luokan. Sanna liikkuroi ja olikin suunnitellut mukavan seuruukaavion. Hyvältä näytti kaksikon tekeminen.

Oltiin Ruun kanssa toisena ja tehtiin viisi liikettä putkeen.  Laisin kokeen innoittamana, aloitettiin tunnarilla, sitten kaket, ruutu, hyppynouto, ohjattu ja seukku. Ruu palkkautuu kovasti noudoista ja ruudusta jonka lopussa aina pompahtaa seuruuseen tullessa. Tätä työstetään nyt muistutus- käskyllä metriä ennen viereen tulemista. Kaket suoritti oikein hyvällä asenteella, seuraaminen lopuksi, jossa tarkoitus oli ylläripalkata. Päästiinhän se lopulta palkkaamaankin, kun käännös vasemmalle alkoi sujua. Lisää seukkutreeniä meille, koska siitä ei vielä(kään) ole tullut meidän uutta parasta liikettä ;-)

Ruun jälkeen olivat vuorossa Sanna ja Hilda. Heilläkin on polttopisteessä seuraaminen. Hilda yrittää superisti ja kierroksilla käydessään tarjoilee välillä istumista hitaassa kävelyssä. Tätä on Sanna nyt hifistellyt ja paranee, paranee J
Liikkuroin Charlotten ja Koodin AVO luokan. Alkuun oli suunniteltu kehääntuloja, jos Koodi ääntelee, mutta tämä jäi turhaksi, koska päästiin heti suoraan aloittamaan. Oikein hienosti Koodi keskittyi jokaisen liikkeen suorittamiseen ja teki ne loistavalla asenteella. Charlotten luonteva liikkuminen ja Koodin upea seuraaminen, todella mallikasta!
Hanne ja Ripa tekivät kehääntuloja, välisiirtymisiä, seuruuta ja luoksarin aloituksia. Ripa on päässyt hienosti seuraamisen makuun. Tekeminen on nyt niin kivaa, että pientä ääntä voi tulla aloituksissa. Tätä työstettiin välisiirtymissä, sekä  luoksarissa palkkaamalla jättöjä.  Mietittiin myös edeltävän liikkeen palkkaustapaa;  viretason laskulla saatiin Ripa rauhallisemmaksi ja Hanne pääsi palkkaamaanJ
Kati ja Vissa tekivät viimeisenä. Tauolta palannut Vissa treenasi seuruun aloituksia, vierelle tuloa ja lyhyitä pätkiä käännöksin. Hyvällä asenteella Vissa oli mukana ja keskittyi Katin kanssa tekemiseen. Tervetuloa mammalomalta ”sorvin” ääreen J
Lopuksi tehtiin vielä paikkikset, istuminen ja makuu, jotka Marko meille liikkuroi.
Ulkotreenejä tässä itse kukin varmasti kovasti jo kaipailee. Vartti per koirakko miinus paikkikset ei meinaa riittää, kun olisi niin paljon puhuttavaakin.
TULE JO! Ulkokausi ja tuo kaivattu tila ja ennen kaikkea aika mukanasi. Sitä odotellessa ensiviikko tuo kovasti odotetun ja vielä kovemmin tykätyn Marin valmennuksen.

Aurinkoisia ulkotreenejä toivotellen, Haastajat!

 

 

 

huippisten häiriötreenit

Tällä kertaa treeniohjelmassa oli häiriötreenit ja suunnitteluvuorossa allekirjoittanut sekä Tiina K. Paikalla oli viisi koirakkoa. Mietimme häiriötreenisuunnitelman jo hyvissä ajoin etukäteen, tutun "muutama liike/osa joihin erilaisia häiriöitä"-teeman mukaan. Näissä häiriötreeneissähän koirat on yleensä tosi päteviä, ja hoksaavat jo nopeaan että kyseessä on häiriötreeni, ainakin omalle koiralleni tällaiset ovat olleet kuitenkin todella hyödyllisiä, lisäävät sen varmuutta liikkeissä/osissa ja yleensä sen motivaatio tehtävää kohtaan kasvaa kun joutuu yrittämään vähän enemmän tosissaan. Häiriötreenit ovat yleensä myös todella hauskoja ja näitä on kiva treenata ryhmässä jossa muut tuntevat jo koiria ja voi luottaa siihen että omalle koiralle tehtävät häiriöt ovat sille sopivia- eivät tietenkään sellaisia ettei se koskaan menisi lankaan :)

Treeneissä vuoroteltiin ja kaikki suorittivat samat tehtävät.

Ensimmäisenä, ennen kuin koirat ehkä olivat huomanneet että kyseessä oli häiriötreeni tehtiin "kisamainen" kehääntulo niin että tapahtui joku yllättävä häiriö suunnilleen liikkeenaloituksessa. Suurimmalle osalle koirista ja ohjaajista tämä olikin ihan helppo nakki, korkeintaan vähän vilkaisivat yllättäen juoksevaa ihmistä tai lentävää lelua. Meille Hupsin kanssa tuli aika osuva häiriö, yllättäen kovaäänisestä nauraen juoksemaan lähtenyt ihminen melkein säikäytti mut ja onnistuin hukkaamaan koirankin hetkeksi :D  Niin hyvä häiriö juuri meille!

Toisena tehtävänä oli noutohäiriöt, tässä kaksi erillistä juttua, tasamaanoudon (tai tunnarin -kukaan ei tosin ollut niin hurja että olisi valinnut tunnarin tähän) aikana heiteltiin leluja ja kapuloita meno- ja tulomatkalla. Tämä oli useammalle koiralle jo hieman haastavampi treeni ja muita kapuloita piti käydä vähintään tarkastamassa, tai kokeilla että josko se pallo sittenkin olisi ollut kivempi vaihtoehto. Hupsille ensimmäinen kerta oli tosi vaikea ja huomasi heti vauhdissa että sitä mietitytti kovin, toistolla sitten kehuin ja vähän kiritin, sen jälkeen hiffasi homman ja tuli jo reippaasti vain vähän lähimpiä häiriöitä vilkaisten. Noutoteemalla tehtiin myös kapulanpitohäiriöitä, muut yrittivät (tietenkin koiraan koskematta) saada koiran irrottamaan kapulan tai vaihtamaan sen tarjottuun namiin yms. Kukaan koirista ei tainnut tässä kapulaa tiputtaa, korkeintaan ote hieman löystyi. Hauska harjoitus, ja Hupsille tämä tuntui olevan ehkä jopa hieman helpompaa kuin pelkkä kontakti ilman kapulaa. Toki, maahanmeno-käskyä piti tässäkin totella.

Seuraava teema oli merkkihäiriöt, ensimmäisessä tehtävässä merkin säde oli merkattu käsipyyhepapereilla "katkoviivoin". Osille koirista tämä ei ollut juttu eikä mikään, mutta seuraavassa vaikeammassa tehtävässä käytiin sitten testaamassa oisko paperit olleet kosketusalustan merkityksessä, kun tehtävä vaikeutui niin häiriötkin huomattiin. Hups tosin taisi käydä haistelemassa paperit jo ensimmäisellä kerralla. Toinen merkkihaaste oli ihmisiä matkan varrrella merkillemeno matkalla, kaikkihan olivat jo tehneet saman merkin ensimmäisellä kerralla, ihmiset kuitenkin saivat monelta merkin "katoamaan" ja löytyi myös toinen merkki lähempää, ruutu tai sitten ne merkin sädettä merkanneet paperit. Kaikki kuitenkin lopulta löysivät myös merkille ihmisistä huolimatta. Merkkitreenin viimeisenä tehtävänä oli yksittäinen merkkilinjaa vastaan kävelevä ihminen, tätä eivät ihan kaikki tehneet, ja niille jotka tekivät se ei ollut kummoinenkaan häiriö edellisten jälkeen.

Viimeinen tehtävä oli kaukokäskyt, niitä tehtiin ensin ohjaajien ollen selin koiraan ja avustaja näytti jos koira suoritti vaihdon. Osalle koirista oli muutama ensimmäinen käsky hankala, mutta kun pääsivät juonesta kiinni niin kaikki osasivat hienosti. Joissakin vaihdossa ei ehkä tekniikka pitänyt ihan niin hyvin kuin tavallisesti, mutta vaihdot suoritettiin. Tässä extrahäiriönä toki viereisen kentän agitreenit ja niiden johdosta jo muutenkin hieman huono kuuluvuus. Sitten tehtiin kaukoissa jo perinteistä asennoissa pysymistreeniä. Tässäkin jokainen koira saatiin ainakin hieman siirtymään tai tekemään joku väärä asento toisten käskyistä mutta hienosti alkoivat kaikki tsempata. Hupsin kohdalla huomasin että kun näitä ei ole vähään aikaan juurikaan tehty niin siihen "kuplaan" pääseminen kesti kauemman kuin ennen, ehdittiin taas totella ehkä miljoonaa maahan ja istu-käskyä ja syödä joku tarjottu namikin. Viimeisenä tehtävänä oli vielä tehdä kaukoja ruutuun juoksevan koiran vieressä, tämäpä olikin meille hyvä treeni, tapahtui juuri sellainen koemainen virhe kun Hups katsoi ohitse ruutuun juoksevaa Miilua ja jätti tokan vaihdon tekemättä, uusinnalla onnistuttiin.

Näistä treeneistä muistin, että meidän Hupsin kanssa pitäisi ehdottomasti treenata enemmän häiriöitä, sen lisäksi että ne on yleensä koiran ja mun mielestä hauskoja treenattavia ja treenifiilis on automaattisesti hyvä, ne myös vahvistaa sen osaamista ja luottoa itseensä (ja ehkä siinä sivussa muhun) ja ne asiat joissa ei ole juuri häiriöitä treenitty (esim. merkki) tuntuvat olevat sen heikoimmat lenkit, ehkäpä niitä saadaan vahvistettua häiriöiden kautta. Toisaalta, olen myös viime aikoina tainnut pitää treenit kovin helppoina, ja Hups tylsistyy niin nopeasti, joten senkin takia näille on ainakin meidän treeneissä jatkossakin taas tilausta ja aiomme taas treenata häiriöjuttuja ahkerammin.

keskiviikon haastajat ja uusi TVA

Haastajat treenaili taas viidestään kenttä puoliksi, joten toisella puoliskolla saatiin tällä kertaa minä ja Charlotte treenailla ajan kanssa. Aiheetkin meillä oli melkeen samat ja koirien lelut täysin identtiset :)

Kehään tuloa ensin jayn kanssa, oli aika kiva. Pari siirtymää. Samat jutut Koodin kanssa.

Jäävien palikoita laitettiin myös kuntoon. luoksetulon jättöjä tehtiin molemmat, sekä vähän stoppia.

On kyllä tosi kiva kun on treenikaveri samoissa vaiheissa, tosi paljon samoja aiheita saa treeneihin, ja voi jakaa ajatuksia tosi kivasti. Nyt kun oli aikaa käytettiin sitten sitä reilusti pohtimiseen. Pohdittiin jonnin aikaa noudon palautusta ja miten saataisiin sitä Jaylle paremmaksi, kun tykkää tuosta kapulasta vieläkin liikaa. nosto on siis tosi ruma.

Hilda oli tuonut meille Voi1 tuloksen myötä herkkuja joten käytettiin myös aikaa herkutteluun.

Lisää herkkua on luvassa ensi viikolla kun päästään viettämään valiojuhlia. Onnea Merja ja Ruu uusi TVA! onni on hyvät treenikaverit ;) Onnea myös Hildalle toisesta Voi1 tuloksesta, nyt sitten kohti isojen tyttöjen kisoja. Myös Jay kävi kokeilemassa avointa luokkaa ykkköstuloksen verran, ja seuraavan kerran sitten sm-kisoissa nähdään siellä samaisessa luokassa. Upeasti kaikki haastajat kulkee tavoitteidensa mukaisesti kuin saksalainen kello.

Onnea myös huipputehiksen huippukoirakoille. Mari ja Felix EVL1 ja Carita ja Hurja EVL1 (aivan mahtavin pistein 300,5!)

Marin treenit ja muuta mukavaa

Keskiviikkona oli vuorossa taas Marin treenit ja huippislaisilla oli ruhtinaallisesti aikaa käytössään kun kaksi koirakkoa oli pois. Aloitimme Kengun kanssa ja tsekkasimme edellisen viikonlopun kisoissa esiin tulleita virheitä. Hyppynoudossa Kengulta on tullut nyt pari kertaa vinkaisu tai muu ääni kapulan luovutuksen jälkeisessä sivulle siirtymisessä. Nyt emme saaneet tätä virhettä esiin, vaikka aloitimme ko. liikkeellä ja teimme liikkeen useamman kerran peräkkäin. Tarkkana täytyy nyt kuitenkin olla, ettei Kengu ota tällaista tavaksi. Seuraavaksi teimme seuraamista pallohäiriöllä ja pariin kertaan Kengulla meinasikin keskittyminen herpaantua kun seurautin koiraa kentän laidassa olevaa palkkaa kohti. Hyvin Kengu kuitenkin tsemppasi ja korjasi asennettaan huomautettuani koiralle, että hommia tulee tehdä vaikka pallo olisi kuinka houkutteleva. Vikaksi teimme vielä tunnistusnoudon, josta Kengu suoritutui tällä kertaa oikein kivasti. Kapulan luovutuksessa näkyy lievä jännittyneisyys, ja siihen saimmekin Marilta hyviä vinkkejä. Kokonaisuudessaan taas oikein kiva treeni ja sekä koira että ohjaaja olivat tyytyväisiä suoritukseensa :)

Hupsin vuoroa en päässyt näkemään ja Hurjan suorituksestakin vain osan. Tiina ja Villi jatkoivat Marin kanssa ohjatun noudon ja merkille menon työstämistä. Villi otti tällä kertaa esiin kaikki pelikorttinsa ja yritti passivoitumalla päästä pälkähästä. Tiina kuitenkin tyynen rauhallisesti osoitti Villille, että tällainen peli ei enää vetele ja lopputuloksena Villi väläytti jo useamman todella hienon ja näyttävän merkille menon.Välillä meitä muita nauratti Villin hölmöilyt, mutta onneksi myös Tiina osaa suhtautua koiraansa tarvittavalla huumorilla :) Marin neuvoilla ja Tiinan sinnikkäällä työllä Villin asenne työntekoon on selvästi parantunut talven aikana vaikka ajoittain Villi meinaakin heittäytyä edelleen "kelpie-moodiin".

Sitten ne muut mukavat jutut :) Olemme Kengun kanssa viimeisen kolmen kuukauden aikana työstäneet koiran mielentilaa rauhallisemmaksi ja helmikuun lopulla koin, että voisimme olla valmiita kisakentille paluuseen. Kovasti jännitin kisaamista pitkän tauon jälkeen, mutta loppujen lopuksi koe menikin oikein mukavasti ja kotiin tuomisina oli EVL1-tulos ja luokkavoitto yhdestä nollasta huolimatta. Viime viikonloppuna uskaltauduimme taas kokeeseen ja tällä kertaa Kengu väläytteli osassa liikkeitä jo todella hienoa osaamista, tuloksena EVL1 (300,5 p.), KP ja luokkavoitto.

Haastajan kisaharkka tai ei sittenkää

Valitettavasti Ruu oli loukannut tassunsa eikä päässyt paikalle - toivotaan Ruulle pikaista paranemista ja rapsuja ! Samoin Elina oli estynyt. Joten karskisti sanoen, toisen epäonni on toisen onni ja paikkaolevat saivat ruhtinaallisesti treeniaikaa.

Huippis Mirjami suoritti alkuun halukkaille koirille piikityksen, jolla koira osallistui Lohen geenitutkimukseen. Piikitetty koira sai tassuunsa "laastarin" ja omistaja hyvän mielen osallistumalla hyvään asiaan. Kiitos Mirjami !

Suunnitelman mukaan oli tarkoitus suorittaa kisaharkka, mutta koska joillakin juuri alla kisaharkka tai tulossa, niin jokainen suoritti oman mielen mukaan treenit.
Ensimmäisenä estradille asteli koirakko Charlotte&Koodi, joilla aiheina AVO kaukot, luoksetulo (lt) ja nouto.
1)  Kaukoissa maasta istumaan oli välillä vähän vaikeaa Koodille, sillä halusi mennä Charlotten luokse. Kuitenkin huomautuksien jälkeen teki siirtymät tosi takapainoisesti ja rivakasti. Kyllä oli kivaa katsottavaa.
2) Lt tehtiin ensin seinä/ihmiskujana, jolloin ihmiset olivat vain hengailemassa. Koodilla asentokorjaus vasemman tassun kanssa, kun pää laskee alas Charlotten ottaessa enemmän etäisyyttä - pikku juttu. Seuraavilla kerroilla ihmishäröt saivat toteuttaa itseään EIKÄ KOODI REAKOINNUT - HUIPPUA !!  
3) Noudossa keskityttiin palautukseen sivulle. Apuna Charlotten asemo siten, että Koodin helppo tulla hyvään perusasentoon. Tässäkin muutaman harjoituskerran jälkeen hyvät onnistumiset. Koodi olis kyllä niiiiin mielellään rallatellut pikkasen kapulan kanssa kentällä, muttta työmotivaatio voitti - onneksi !

Seuraavana vuorossa oli pari Marko&Jay, joille AVO kisanomainen avuin. Marko yllätti koiran liikkeissä palkaten, jolloin suorituksesta tuli todella iloinen ja Jayn into roihusi. Se asenne se asenne :) Loppuun ehdittiin ottaa pikku viilausta luoksetulon jätöissä, joissa Jay levottoman oloinen ja etupainotteinen. Marko jätti Jayn eteen noin 1-1,5 metrin päähän nameja, jolloin Jayn focus terävöityi ja asentokin muuttui takapainoiseksi, jälleen todella hyvä onnistuminen. Todella kivaa katsottavaa, jossa katsojakin tuli hyvälle tuulelle.

Kolmansina Sanna&Hilda. Sanna oli laatinut lapulle selkeät ohjeet suorituksista.
1) Z, jossa tasaista suoritusta
2) Lt, jossa tasaista suorittamista
3) Ruutu, jossa kova melu häiritsi selkeästi Hildaa; ei kuullut maahan käskyä. Ruutuun juoksu ei ollut ihan suora ja jäi ihan ruutunauhan viereen. Samoin paluu seuraamiseen on innokas ja vahdikas, liikaakin ?
4) Hyppynouto, joka onkin sitten ihan omaa luokkaansa. Kirjoittajan mielesti huippusuoritus ! HYVÄ Hilda !
5) Kaukot kaipaavat vielä vähän hiontaa, mutta tekee iloiset ja vauhdikkaat vaihdot. Myös tässä liikkeessä viereisen kentän agimöly häiritsi.
Sannan&Hildan suoritus kuvattiin, joten Sanna pääsee itse analysoimaan.

Viimeisinä kirjoittaja Hanne&Ripa. Ensin tulee mainita, että Ripa saa huhtikuun puolessä välissä lisätä eteen "tittelin" isukki, sillä Unni oli käynyt ultrassa ja pentuja on tulossa - paljon.
Ripalla oli edellisenä päivän kisakurssi, jolloin jälleen alla kisaharkka. Nyt otetttiin sitten palauttavana:
1) Seuruuta siten että selkeä liikkuri ja apuri naksauttelemassa hyvistä suorituksista, jolloin suullisesti kehuin Ripaa. Tässä huomasin, että Ripa reakoi niin voimakkaasti naksuun, että oli jo melkein häiriöksi sillä liike kärsi naksusta. Pitää siis miettiä muuta tai vain siedättää.
2) Lt läpijuoksuna ja pallo taakse. Kiva ylläri Ripalle :)
3) Ruutu Marin malliin eli Marko häiriöksi makoilemaa maahan ja alku kisanomaisesti, mutta lähetys puolesta välistä hetsaten ja Ripa stopilla seisomaan ruutuun. Ensi juoksi ruudun takana olevan piilon taakse namipalkan toivossa, mutta toka olikin jo ihan huippuhyvä. Me happy happy !
4) Viimeisenä tunnari jossa alku kisanomaisesti, mutta vapautus ennen lähetystä ja palautuksen aikana luokse-käsky. Toimi ja saan olla tyytyväinen. Sivulle tuloa luovutuksen jälkeen ollaan nyt vältelty, koska tuppaa ennakoimaan.

Loppuun vielä jäi hyvin aikaa paikkamakuulle ja -istumiselle. Charlotte oli jo vienyt Koodin autoon, joten trio suorittamassa ja eikä kukaan lähtenyt karkuun tai ryhtynyt leikkiin niin eikös se sitten ollutkin onnistunut suoritus ? :)

Taas oli niin mukavaa. Kiitos kaikille !