Parhautta!

Nimittäin tehiksen leirit! Tällä kertaa leireillään Ojangossa, joten illanvietto jäi rauhalliseksi, kun jokainen menee kotiinsa yöksi, mutta mukavaa ja hyödyllistä tuntuu jälleen olevan. Mitenhän tämä aikataulutus näin menikin, että minulla on blogin kirjoitusvuoro molempien leirien aikaan. Mutta ei se mitään, kiva on leirikuulumisia päivittää, kun on ehtinyt ajan kanssa seurata niin oman haastajaryhmän kuin huippistenkin tekemistä.

Leireilemme siis Ojangossa viikonlopun, ja kouluttajana meillä on Huotarin Oili. Tänään jokaisella koirakolla oli n. ½ tuntia omaa treeniaikaa, jolloin kukin sai keskittyä omiin ongelmakohtiinsa. On mukavaa ja opettavaista seurata erilaisten koirien erilaisia haasteita, jo katsomalla saa niin paljon irti ja hyviä vinkkejä omaankin treeniin. Tietenkin sitten parhaiten jää mieleen muiden treeneistä ne, jotka eniten kolahtavat omaan treenitilanteeseen. Tämänpäiväisistä treeneistä kolahti erityisesti Charlotten ja Koodin tunnaritreeni: näin Koodin hössötyksessä niin paljon samaa kuin Vissan tohinassa, kun välillä unohtuu nenän käyttö, kun vauhdilla pitäisi vaan nostella se oma. Oli mielenkiintoista nähdä miten Koodi reagoi, kun Charlotte kääntyi poispäin siksi aikaa, kun Koodi etsi omaansa. Koodi selvästi haki katsetukea Charlottesta. Kokeiltiin myös vaihtoehtoa, että levitettiin reilusti toistakymmentä kalikkaa pitkin ja poikin, mutta se ei juuri vauhdikasta Koodia hidastanut. Sitten kun laitettiin jonoon sama määrä kapuloita, ja Koodi sai muutaman namin syödäkseen maasta ennen kapuloita, niin homma alkoi rauhoittua todella hienosti. Vauhtiahan nuoressa herrassa riittää edelleen, eli meni yhdellä ohi omastaan pari kertaa ja palasi kyllä samantien nostamaan omansa. Ja lopuksi teki ihan täydellisen hienon noston jonosta. Selvästi sellainen treeni, jota mekin testaillaan ensi viikolla!

Myös Hildan saama palaute siitä, ettei ole kunnon työskentelymoodissa, kuulosti kovin tutulta, ja vastaavaa asennetreeniä tullaan tekemään myös meillä :) En ole opettanut Vissalle kunnolla, että perusasentokäsky tarkoittaa myös sitä, että sivulle ei vilkuilla. Omassa treenissämme palkattiin siis ensin useampaan kertaan siitä, että ottaa katsekontaktin, ja sitten huomautettiin jos lähti mukaan kouluttajan houkutteluihin eikä pitänyt kontaktia. Kyllä oli pienellä pyrriäisellä vaikeaa, kun toinen niin kauniisti puhui ja maanitteli eikä saanut lähteä pusuttelemaan :) Mutta kyllä jotain onnistumisiakin saatiin, hyvien kotiläksyjen lisäksi. Lisäksi tehtiin Vissan kanssa maassaoloa siten, että siirryin koiran eteen, ja Oili yritti houkutella Vissan pois. Voin kertoa, että ei näyttänyt olevan edes kovin vaikeaa.. Aika monta(kymmentä) kertaa sain palautella Vissan kaulapannasta lähtöruutuun ennen kuin alkoi tekemisen ilme muuttua, ettei tämä ollutkaan hauska "ylös-alas" -leikki. Oli kyllä minulle todella valaiseva treeni miten keskittyneeksi Vissa muuttui, kun olikin oikeasti pysymistehtävä suoritettavana, vaikka Oili oli niiiiiin houkutteleva :) Saatiin siis onnistuneitakin suorituksia, ja oli kyllä todella hyvä treeni! Olin ensimmäistä kertaa itse Oilin koulutuksessa (pl. talven treeni kuunteluoppilaana) ja tykkäsin kovasti.

Tiina K ja Carita tekivät hauskaa yhtäaikaistreeniä samalla kentällä, jossa toinen suoritti ohjattua ja toinen ruutua, ja alun haasteiden jälkeen sujui kyllä hienosti. Hurja on kyllä kaikessa niin varma tekijä, kovasti ihailen miten Carita on onnistunut kouluttamaan Hurjasta noin hurjan pätevän ja varman. Miilu kilttinä oli niin suloinen, kun tiesi kyllä mikä kapula pitää hakea, mutta onko soveliasta juosta kohti ruudussa olevaa Hurjaa. Huomenna jatketaan ilmeisesti vastaavan teeman kanssa eli treenataan pareittain.

Felix treenasi metallinoutoa, ja voi kuinka toinen voikaan olla niin kiltti ja tunnollinen pieni hännänheiluttaja, vaikka metsku -ja vielä vieras sellainen- on niin ällö. Tasaisella nouto sujui ihan hyvin, mutta hypyllä palautusvauhti hidastui erityisesti ja yritti kiertääkin hypyn pari kertaa. Mutta jokaisella kerralla lähti noutamaan iloisen varmasti, ja voi sitä hännänheilutusta, kun palautti kapulan. Mulla unohtuu teknisen suorituksen arvioiminen, kun tulen niin iloiseksi tuon koiran iloisuutta katsellessa, ihana koira ja aina iloinen koirakko :) Mutta pitotreeniä ja käskystä luovutusta tuli kotiläksyksi. Helpottaa koirankin kannalta suoritusta, kun liikkeet on pilkottu palasiin ja jokainen osa-alue on harjoiteltu.

Jay treenasi kapulan nostoa, ja kyllähän sinne kapulalle melko vauhdilla syöksytään. Hienosti alkoi kuitenkin  kuunnella lelun edessäkin pysäytyskäskyä, ettei saanut lelullekaan ampua ilman lupaa ja ilman korvia. Omankin pennun kanssa pitänee kokeilla vinkkiä miten opettaa nostamaan kapula ohjaajan edestä suoraan ja siitä  vähitellen kulmaa muuttaen.

Kengun kanssa Mirjami treenasi eteentuloa (tai lähinnä katsottiin kuinka hieno se oli: suora, vauhdikas ja pysähtyminen sopivan etäisyyden päässä ohjaajasta) ja sitten perusasentoon tulo, jonka Kengu tekee ihanan vauhdikkaasti ohjaajan reiden ja käden väliin, niin että ohjaajan käsi ihan heilahtaa. Kun Mirjami piti kädet reiden myötäisesti, niin Kengu hämääntyi hetkeksi, mutta hyvin haki sitten paikan ohjaajan viereen. Täytyy itse tuollaisen karvaturriaisen omistajana sanoa, että kyllä pystyy olemaan lepsumpi tietyissä asioissa, kun lyhytkarvaisen kanssa heti paljastuu osuuko väärässä kohdassa vai eikö osu peppu maahan istuessa tms. mutta on Kengu kyllä näyttävä koira, tykkään!

Kaikkien treenejä en nähnyt, kun kävin välillä viemässä omat eläkeläiset Ojangosta kotiin, mutta koulutuksen jälkeen jatkettiin piknikillä buffa-kontin edessä. Sää suosi ja herkkuja riitti, ja päivän huipennukseksi Oili piti teoria"luennon" kisoihin valmistautumisesta. Todella paljon hyvää asiaa, varsinkin kun kuukauden päästä monella tehisläiselläkin SM-kisat odottavat, niin tuli vielä monia hyviä viime hetken vinkkejä. Loistopäivä siis mahtavassa seurassa, ja huomenna jatketaan! :)