Haastajatehiksen häiriötreenit

Haastajatehis: (vas.) Kati & Vissa, Marko & Jay, Charlotte & Koodi,
Sanna & Hilda, Merja & Ruu,  Hanne & Ripa

Haastajatehiksen tämänkertainen treeni oli häiriötreeni. Täytyy myöntää että en ole pitkään aikaan treeneissä nauranut niin paljon kuin näissä. Treenit olivat suunnitelleet Marko ja Hanne.

Häiriöt olivat merkkejä ja kapuloita, juuri sellaisia häiriöitä mitä oikeasti voi tulla kisoissa eteen. Sekä myös ällöttävä häirikkö tuomari ja hölmö/epävarma/väärinymmärretty liikkuri.

Aloitimme perusasentohäiriöllä. Se oli maan kaivamista, koirakon takana perusasennon kommentoimista, lian poistoa ohjaajan takista, puhetta noudosta ja maahanmenosta jne. Me Koodin kanssa treenattiin tätä Hskh:n tokoleirillä ja oli kiva nähdä treenien tuottamaa tulosta. Huvittavaa oli vähintäänkin se kun Marko monta kertaa näytti sormella kohti kapulaa. Koodin silmät liikkuivat joka kerta, mutta pää pysyi paikoillaan.

Seuraavana oli seuraaminen. Seuraamisessa liikkuri ohjasi koirakkoa moneen eri paikkaan empien mistä se liike oikein alkoi, ja minne rintamasuunta oli ym. Eli ensin sekoitettiin ohjaajan pää oikein kunnolla ja sitten lähdettiin liikkeelle. Alkuun kuuntelin liikaa liikkuria, ja fokus ei ollut koirassa. Mutta heti kun sulki liikkurin höpötykset pois niin seuraaminen oli paljon parempaa. Tässä minulla on ainakin parannettavaa. Muillakin näytti olevan samanlaisia haasteita, ja moni koirakko paransikin suoritustaan seuraamisen loppua kohden. 

Kolmas häiriö oli ruutu, jonka ympärillä oli kehänauhaa ja betonipainoja. Koska Koodi on vielä nuori ja kokematon vietiin pallo ruutuun palkaksi. Koodi bongasi ruudun hyvin, kuin myös muut koirakot. Vähän kokeneemmat koirakot sai vielä lisähäiriötä vieressä tehdystä luoksetulosta, vaikka harvemmalle se oli mikään häiriö.

Viimeisenä hyppy, jossa tuomari nojasi esteeseen ja mittaili pitkään ja hartaasti montako lautaa esteellä tulisi olla. Kaikki koirakot suoriutuivat oikein hyvin tästäkin häiriöstä. Esteen vieressä oli puukapula, ja niille jotka teki tämän liikkeen hyppynoutona kapulan valitseminen tuotti pieniä haasteita. Lopulta kaikki koirakot toivat heitetyn kapulan ohjaajalle. 

Treenit olivat todella antoisat ja nauraa sai sekä omille kommelluksilleen kuin hassulle liikkuri/tuomariparille. Minusta oli erityisen hienoa se, kun jokainen tuntee koiransa niin hyvin, että tietää missä menee oman koiran osaamisen raja ja häiriöitä tehdäänkin koiran tason mukaan. Silloin saadaan onnistumisia ja rakenneteaan koiralle itseluottamusta.