Viime keskiviikkona meillä oli pari-treenit, ja Markon ollessa reissussa, Hanne, Charlotte ja minä muodostimme "parin", ja Sanna ja Merja muodostivat toisen parin. Meillähän on ainakin haastajissa treenisuunnitelma tehty sellaiseksi, että 2 kertaa kuussa treenaamme pareittain, jolloin kukin on ennakkoon fb-ryhmässä ilmoittanut mitä tekee ko. treenikerralla, jotta myös pari osaa valmistautua auttamaan eikä aikaa palaisi rajallisesta halliajasta turhaan säätämiseen. Välillä, liikkeistä riippuen, kaikkien parien toiset puoliskot treenaavat yhtäaikaa tai sitten voi halutessaan treenata yksin koko kentällä oman varttinsa, muiden kommentoidessa ja auttaessa. 1 kerta kuussa on sitten varattu häiriötreeniin ja 1 kerta kisanomaiseen treeniin, ja Marin valmennus on n. kuukauden välein.
Mutta viimeksi siis treenasimme pareittain, ja Vissan kanssa ohjelmassa oli kehään tulot ja liikkeiden välit. Vissa kun on vilkas kuin mikä ja kivoille ihmisille pitäisi käydä jakamassa rakkautta tai vähintäänkin taskut tutkimassa, niin olen nyt sitten (vihdoin!) herännyt treenaamaan tuotakin, että saisin sen pitämään huomion minussa myös liikkeiden välissä. Vissa tekee kyllä innolla sille annetut tehtävät, mutta kun ei ole enää varsinaisesti käskyn alla, niin häipyisi mielellään moikkailemaan, tai tutkimaan omia juttujaan (tuon haistelun oletan kyllä liittyvän enemmän lähiaikoina odotettaviin juoksuihin).
Aloitettiin siis kehääntuloilla, ja Vissa on siinä vaiheessa yleensä todella latautunut ja innoissaan, joten pyrin hieman laskemaan sen virettä ja saamaan sen keskittymään ottamalla perusasentoja, seuraamista, asentojen vaihtamista ja palkkaamalla namilla niistä, ettei kehään mentäisi kuin pyörremyrsky minua komentaen. Hihnan irrottaminen jo nostaa kierroksia, kun kohta päästään tekemään kivaa! Pitää siis päästä irrottamaan hihna ajoissa ja tekemään seuruutreeniä yms. että saa taas ajatuksetkin mukaan tekemiseen, toki hallin odottelutila on aika ahdas tuollaiseen valmistautumiseen silloin kun muukin ryhmä koirineen on siellä.
Alussa Vissalla oli kova into mennä haistelemaan Charlottea, joten lähdin joka kerta sen kanssa takaisin aidan taakse "rauhoittumaan", kun se lähti omille teilleen. Muutama palautus riitti ja sitten se selvästi pinnisteli, että malttaa pysyä. Charlotte liikkuroi seuraamispätkiä ja liikkeiden alkuja ja siirtymisiä, ja ihan kohtuullisesti Vissa pysyi, muutamaa kuprua lukuunottamatta. Kokeiltiin myös siten, että jätän Vissan edellisen liikkeen loppumiskohtaan maahan ja kutsun sen sitten seuraavaan alkuun. Ainakin näin treeneissä se toimi myös, mutta kilpailussa en välttämättä luottaisi ainakaan ensimmäisten liikkeiden välissä, ettei ampuisi sieltä sitten kuin tykin suusta. Parempi harjoitella ja pitää "lyhyessä hihnassa".
Charlotte työsti liikkeiden loppuja, ja oli mielenkiintoista nähdä miten erilainen asia koiralle on, kun se on jätetty seisomaan, ja ohjaaja käy pois koiran luota ja palaa viereen, verrattuna siihen, että ohjaaja palaa samaan seisomisasentoon jäävässä tai hypyn jälkeen. Koodi ei siis hievahtanutkaan, kun Charlotte jätti sen seisomaan ja palasi sitten viereen, mutta varsinkin hypyn jälkeen, Koodi kyllä pysähtyi ja seisoi hienosti, mutta siinä vaiheessa, kun Charlotte tuli itse hypyn kohdalle, alkoi Koodi liikutella etujalkojaan. Ja väisti kun Charlotte tuli koiran viereen. Kokeiltiin sitten niin, että Charlotte ei hypyn jälkeen tullutkaan koiran luo, mutta liikkui muuten hypyn toisella puolella, ja silloin Koodi pysyikin liikkumatta hienosti.
Hanne treenasi mm. kehääntuloja Marin valmennusoppien pohjalta, ja hyvällä asenteella Ripa pääosin näytti liikkuvan.
Sannan ja Merjan treenejä en juuri ehtinyt seuraamaan, kun treenattiin itse yhtäaikaa, mutta ainakin Ruu näytti harjoittelevan käännöksiä erityisesti vasemmalle, ja kovin tyytyväisen oloisia olivat Ruu ja Hilda omiin suorituksiinsa. :)
Viikonloppuna meillä oli lisäksi Tehiksen loistava toko-leiri Kaarinassa Leena "Lentsu" Välimäen koulutuksessa. Oli kyllä huippuhauskaa ja -hyödyllistä! Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti