torstai 17. huhtikuuta 2014

Marin valmennus

Eilen oli taas perinteinen Marin valmennus ja huippislaisia oli treeneissä viisi paikalla.

Ensimmäisenä Tiina ja Miilu tarkastelivat ainakin seuraamista ja kaukoja. En valitettavasti ehtinyt näkemään treeniä kunnolla kun valmistauduin omaan vuoroon, mutta ainakin perusasentotreeneillä Miilun seuraamisasento parani huomattavasti treenin edetessä.

Seuraavaksi olimme siis Villin kanssa vuorossa. Meillähän suurimmat ongelmat ovat edelleen asenteessa ja tehtävien suorittamisessa vauhdilla ja/tai voimalla. Marin kanssa ollaan aikaisemmin työstetty sekä merkille menoa että perusasentoihin tuloa niin ettei Villillä ole enää vaihtoehtona olla suorittamatta liikettä kunnolla. Tämä treeni on auttanut meitä paljon, mutta paljon on tietä vielä tallattavana :-). Eilen otettiin ohjelmaan kuitenkin hieman erilaisia liikkeen osia ja halusin keskustella Marin kanssa minua kohti tulevien liikkeiden hitaudesta. Näitä lähestyttiin hieman enemmän hetsaamisen ja palkalla härnäämisen kautta ja kas, kyllähän kelpie juosta osaa kun jotain oikein haluaa. Jatketaan näitä, ehkä jopa ihan perustreenejä, mutta kun ne ovat juuri niitä missä meillä homma eniten takkuaa.

Villin jälkeen vuorossa Hurja ja Carita. Hekin katsoivat tänään seuraamista ja Hurjalla tulikin esille selvää alisuorittamista seuraamisen suorilla ja pitkillä pätkillä. Vaikeissa koukeroissa tai Caritan huomautettua asiasta Hurja kyllä näytti todella hienosti taitonsa. Hurja tietää olevansa niin pro, ettei tuollaisiin helppoihin pätkiin tarvitse sen mielestä panostaa :-). Siispä eilen etsittiin tasapainoa suorien ja koukeroiden välillä ja yllätettiin Hurja monta kertaa. Treenin edetessä Hurja tsemppasikin hienosti ja Caritakin taisi innostua seuraamisen, myös niiden suorien, treenaamisesta.

Seuraavaksi vuorossa Sanna ja Hups. Heillä oli ohjelmassa jäävistä liikkeistä mukaan lähtemistä ja asennoissa pysymistä. Alussa Hupsille yritettiin saada aikaiseksi häiriötä jotta ongelma eli häiriöön kiinnijääminen saataisiin esille. Hups on kuitenkin todella taitava häriöharjoittelussa eikä juurikaan mennyt lankaan. Kokeiltiin sitten ”luonnollisemmalla” yllättävällä häiriöllä ja minä menin ulko-oven taakse mistä tulin yllättäen kovaäänisesti sisälle. Tähän lankaan Hups meni ja jumiutui hetkeksi katsomaan minua eikä lähtenyt Sannan mukaan. Näissä tilanteissa Sanna on välillä hätääntynyt ja jäänyt pyytelemään Hupsia mukaansa, mutta nyt Sanna pyrki määrätietoisesti jatkamaan matkaansa toistaen käskynsä. Tämä toimi todella hyvin ja Hups vastaa erittäin hyvin Sannan käskyihin luopuen häiriöistä kunhan Sanna pysyy itse määrätietoisena.

Viimeisenä vuorossa Mirjami ja Kengu. Heillä ohjelmassa tunnistusnoutoa jossa heti ensimmäisellä yrittämällä tuli virhe esille. Kengu juoksi kapuloille suu auki eikä keskittynyt ja toi lopulta väärän. Yllättävä virhe lähiaikoina, mutta kuvastaa sitä miten Kengu nostaa välillä hetkessä kierroksia eikä Mirjami pysty sitä välttämättä etukäteen tietämään. Kengun tunnari on kuitenkin talven aikana edistynyt hurjasti eikä suuria konfliktitilanteita liikkeen ympärillä enää synny. Toistolla tunnari onnistui nytkin useaan kertaan ja nyt ohjelmistoon pitää taas ottaa liikkuroituihin tunnareihin enemmän kapuloita jotta Kengu ei voi hätiköidä ja ohjeeksi tuli myös kokeilla jotain rauhoittavaa sanaa/käskyä matkalla kapuloille.

Taas jäi aika kovin lyhyeksi, vaikka meistä yksi puuttuikin. Ollaankohan me vaan niin kovin ongelmallisia vai onko ajan loppuminen vaan merkki hyvästä valmennuksesta josta olisi mukava nauttia pidempäänkin :-)?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti