..parempi myöhään kuin ei milloinkaan (oma blogivuoroni hieman myöhästyi), hiljaa hyvä tulee, vähän on parempi kuin ei ollenkaan ja muita tavanomaisia mietteitä :)
Oma tehiskauteni on ollut kovin erilainen kuin aikaisemmin. Sen sijaan että olisin treenannut ahkerasti olen joutunut opettamaan itselleni että parhaita tuloksia ei saada aikaan sillä että vaan treenaa, treenaa ja treenaa. Jossain vaiheessa huomasin että koiraharrastuksessani käytän enemmän aikaa ja omia resurssejani erilaisissa vastuutehtävissä, ja kun vihdoin olisi aikaa omien koirien kanssa treenaamiseen, se tuntuu siinä vaiheessa jo pakolliselta taakalta "pitäisi vielä ehtiä treenatakin". Tällä asenteella treenatessa eivät tulokset voi olla kovin loistokkaita, ainakaan mun ja koirani kohdalla.
Samaan aikaan olen myös käynyt alati jatkuvaa kamppailua siitä kuka ja millainen koirankouluttaja olen, mikä on minun linjani, miten haluan tehdä asiat, miten kouluttaa koirani. Mitä tehdä kun kymmenet (kas jos ei sadat) näkevät koirani tietynlaisena koirana jonka kanssa pitäisi toimia tietyllä tapaa ja se toisi hyviä tuloksia. Itsekin uskon kyllä että koirani on sellainen koira, ja olisi varmasti jonkun johdonmukaisemman ja tiukemman ohjaajan kanssa jo paljon pidemmällä, mutta kun minä en ole sellainen kouluttaja, minä haluaisin viedä kaiken eteenpäin ainoastaan vain kivan ja hauskanpidon, vapaaehtoisuuteen perustuvan kouluttamisen kautta. Tässähän kummittelee myös sellainen jo treenattujen vuosien haamu että Hupsin tokomotivaatiota ei alunperin opetettu mitenkään huolella vaan ennemmin keskityttiin pikkutarkkoihin pikkuasioihin ja argumentit "koiralta voi vaatia kun motivaatio on kunnossa" eivät oikeastaan päde. Sitä vaan on monen ulkopuolisen vaikea nähdä että motivaatio ei ole sitä mitä haluaisin, tai haluaisin sen olevan rakennettu, kun kyllähän koira kuitenkin tekee jne. Itse kuitenkin tiedän että myöhemmin rakennettu ja päälle korjailtu motivaatio ei ole niin vankalla pohjalla kun se voisi olla.
Monesti sanotaan ja itsekin aina sanon koulutettaville että koulutuksissa käymisen juoni oppimisen lisäksi on oppia poimimaan ne omalle koiralle sopivat jutut, mutta ehkäpä se on myös oppia poimimaan ne itselle sopivat jutut. Se että koirasta saadaan jotain irti kun paikalla on kouluttaja kertomassa joka hetki miten toimia, on vielä todella kaukana siitä että ohjaaja osaisi ja pystyisi toimimaan samoin itse treenatessaan, joten ihan oikeasti on tärkeää omaksua ne ajatukset ja tavat joita pystyy itsekin käyttämään. Suurin osa treeneistä kun kuitenkin taidetaan tehdä ihan itse.
Kuulostaako siltä että en ole aikonut ottaa mistään opikseni siitä miten muut näkevät koirani? ;) no ei ihan niinkään. Olen tässä ajassa oppinut että koirani ei mene rikki jos siltä vaaditaan (no aika kaukana rikki menemisestä, kun eihän sitä oikeestaan ees kiinnosta jos sille sanoo jostakin ;) ) Silti olen muistanut että se ei ole se mun tapani kouluttaa asioita. Olen kukkahattu-naksuttelija ja sellaisena ajattelin pysyä. Paitsi että, olen kuitenkin pikkuhiljaa rakentanut joitakin sääntöjä, oikeesti tärkeistä asioista ja opetellut olemaan välillä tiukka ja jämpti. (eihän sitäpaitsi selkeys ja mustavalkoisuus sulje pois sitä että olisi ainoastaan ja vain kiltti, tosin koirani vaatii välillä myös edes pientä tiukkuutta selkeyden lisäksi..) Mutta jatkossakin meidän tärkein kriteeri tulee olemaan että tekemisen, niin treeneissä kuin kisoissa on oltava kivaa molempien mielestä, ja koiran täytyy näyttää iloiselta. Aika näyttää mihin asti päästään, ja kuinka kauan siinä kestää, mutta haluan kuitenkin nauttia ihan jokaisesta treenihetkestä matkan varrella, koska sen takiahan minä tätä lajia harrastan, koska se on kivaa, en saavuttaakseni jotakin. Jos joku liike onnistuu, mutta koira ei näytä siltä miltä haluan, täytyy miettiä miksi, mitä sille voisi tehdä jotta saadaan siitä parempi. Agilityssä erilaiset ohjaus/treenaus/henkilö ideologiat tuntuvat yleistyneen. Tokon puolella en ole nimiin törmännyt, mutta ajattelin jatkossa harjoittaa "Musta tuntuu"-ideologiaa :)
Mututokon:n pääpilareina on oman itsensä, itselleen sopivien menetelmien ja oman koiransa tunteminen. Asioiden miettiminen itse, omien visioiden kautta. Miten saisin koirani tekemään asiat siten kuin haluan niin että se tehdessään näyttää siltä miltä minä (=ei tuomarit, ei kouluttajat) haluan?
---
Mitäs ollaan puuhailtu. Ollaan pidetty Hupsin kanssa noin kuukauden totaaliloma tokosta. Aiemmin olin yleensä kauhistua jos tuli puheeksi että jotkut pitävät kuukauden mittaisia tai pidempiäkin lajitaukoja. No useampi laji auttaa tässä kun niitä voi jaksottaa, mutta totta puhuen, ollaan oltu arkiviikot tekemättä oikeastaan mitään treenaamiseen liittyvää.
Tauko tuo myös tarvittua etäisyyttä omaan tekemiseen. Itse jään todella helposti kiinni virheisiin ja epäkohtiin, asioihin jotka eivät ole vielä sellaisia kuin haluan, hyvien asioiden, tai edes kokonaisuuden näkeminen on silloin todella vaikeaa. Esim. pitkästä seuruukaaviosta saatan muistaa ainoastaan ne kohdat joissa koira on tiputtanut kontaktin, koska meillähän on se kontaktin tiputteluongelma.. Ohjatusta jää mieleen vain se merkillemenovauhti, koska meillähän on se hidas merkillemeno vauhti -ongelma. Tauon jälkeen videoin ensimmäiset treenit nähdäkseni olisiko taukoa vieläkin tarpeen jatkaa; miltä minusta itsestäni tuntuu katsella meidän tekemistä, kykenenkö näkemään jälleen myös jotain hyvää?
Pitemmälle tauolle meidät siis ajoi ajatus siitä että tokon treenaaminen on pakko, oikeastaan aika ikävä pakko. Tauon aikana muistin taas kuinka kivaa se on, ja miksi sitä teen. Virheisiin keskittymisestä pääseminen tulee varmasti olemaan pitkä opin tien joka ei yhdellä tauolla parantunut. Tauon aikana ehdin myös ihan vain miettimällä oppia koirastani. Asioita jotka ovat olleet nähtävillä koko aika, mutta jotka olen sivuuttanut kun olen aktiivisesti keskittynyt niihin huonoihin palasiin. Esim. kun aina on uskonut että tarpeeksi vaan hyviä toistoja niin hyvä siitä tulee, mutta oma koirani ei juurikaan voi tehdä toistoja peräkkäin, sen ensimmäinen toisto (jos kyseessä asia jonka osaa ja motivaatio ja mielentila yms. perusedellytykset ovat kohdallaan) on aina ilmeeltään paras, ja myös vauhdikkain. Jo toisella kertaa vauhti hidastuu ja koira ikään kuin alkaa miettimään että miksi näin, eikö asia mennyt oikein kun yritämme uudelleen? Tämä tuntuu koskevan meillä miltei kaikkea muuta paitsi kaukoja ja tunnaria. Jostain syystä niiden tekemisessä toistot eivät näy. Mutta ehkä ei tarvita toistoja, tarvitaan laadukkaita treenejä joissa treenattavat asiat on suunniteltu siten että ne vievät asioita eteenpäin. Olen miettinyt myös paljon koirani palkkaantumista ja tullut siihen tulokseen että vaikka se onkin hieman kaukana sellaisesta perinteisestä bordercollie mielikuvasta niin loppujen lopuksi se ehkä kuitenkin palkkaantuu tekemisestä, mielekkäästä tekemiseestä, jota toistot eivät sen mielestä aina ole, ja vaikka kuinka onkin itsenäinen, niin se että ihminen on aidon oikeasti tyytyväinen tuntuu merkitsevän paljon (siinä missä vanhempaa koiraani ei yhtään kiinnostaisi, niin kauan kuin nami tulee). Olen myös todennut itselleni että se että jos koirani kehästä tullessaan ei halua leikkiä kehänlaidalla odottavalla lelulla, niin onko sillä oikeasti niin mitään merkitystä jos se on vain hetkeä aiemmin siellä kehässä loikkinut iloisena minun kehuistani. Hassuista asioista sitä välillä tekeekin ongelmia..
Ainiin, mikä meidät tähän ajoi, no kaikkien tehtävien asioiden paino, väsyneet "pakko treenata"-treenit, surkeasti mennyt koe (joka myöhemmän tarkastelun jälkeen kun lopulta pystyin kuukausien jälkeen katsomaan videon ei oikeasti ollut niin surkea, mutta kun oma vika mielikuva oli "ei se edes leikkinyt") ja halu lopettaa siinä oravanpyörässä ennen kuin koiran, ja mun, tokomotska on lopullisesti pilalla. Toki oli myös kova pala, kun etukäteen suunnittelemani aikataulu tavoitteet osaamisen ja tulosten suhteen (sm-osallistumisoikeus) eivät toteutuneet. Tai sen verran minulla oli viisautta että ei niitä pakolla lähdetty edes yrittämään, aikaa ja mahdollisuuksia olisi voinut olla, Aika pian kyllä ymmärsin, että jos sinne joskus päästään, niin haluan osallistua luottavaisin mielin, koiran kanssa johon ja jonka osaamiseen voin luottaa täysin, sen sijaan että miettisin mitä ei ehditty treenata kuntoon. Nyt tuntuu, että tuo keväinen ojanpohja alkaa olla tutkittu, ja suunta on jälleen treenien pariin positiivisin mielin. Itse asiassa odotan tulevaa treenikautta innolla, olen tehnyt jo treenisuunnitelmia ja toiveena olisi toki saada tarvittavat tulokset ensi kesän sm:n, mutta jos en voi viedä sinne koiraa jonka osaamisesta voin olla ylpeä "se on näin makee, ja ihan itse olen opettanut" niin sitten ei auta kuin harjoitella lisää :)
Tehisblogiin kun saa kirjottaa vuorollaan mitä vaan haluaa, niin kirjoitimpa nyt tällaisen vuodatuksen :)
Tämä kausi on oikeastaan antanut meille paljon, ehkä vähän eritavalla kuin aiemmat joissa kehityttiin liikeosaamisessa, häiriönsiedossa yms. Tänä kautena suurin arvo on ehkä ollut omalla henkisellä kehittymisellä ja sillä että olen vihdoinkin saanut järjestettyä tähän lajiin liittyviä asioita mielessäni hieman terveempään järjestykseen, toko ei ole koko elämä, tokon pitää olla kiva osa sitä elämää.
Laitetaas loppuun vielä Hupsin treenivideo, tältä näyttää tauon jälkeen (pahoittelut ohjaajan jalkojen esittelystä, mutta oli aikas helle)
https://www.youtube.com/watch?v=gkOp6nXafnE
Tiedän, voisin listata sieltä ne kaikki virheet ja asiat joita pitäisi vielä treenata, mutta olen oppinut jälleen keskittymään edes hieman muihinkin asioihin. Sanotaan vaikka niin että seuraaminen näytti ajoittain juuri sellaiselta kuin miltä haluan sen näyttävänkin, arvostaa sitä etujalkojen nostelua sitten tuomarit tai ei ;)
Ja loppuun vielä mainos, tehishaku kaudelle 2014-2015 on nyt avoinna. Jos olet arvokisatasolla kisaava tai sinne tähtäävä koirakko ja haluaisit kuulua HSKH:n huippuun edustusporukkaan, niin hae ihmeessä mukaan! (toivottavasti kukaan ei säikähdä tätä blogitekstiä, mun mietteisiin ja väsymykseen on taustalla monen vuoden seura- ja rotuyhdistysaktiivisuus, tehis oli yksi niitä positiivisia asioita jotka halusin jättää luopuessani suurimmasta osasta vastuitani ja osallisuuksiani tuossa keväämmällä)
Lisätietoa ja hakuohjeet:
https://docs.google.com/document/d/1Zz6qccDMpCHLB4pZRpt7B-PrT68tKBZApdZxXanPHqA/edit?usp=sharing&pli=1
Sanna & Hups toivottelevat kaikille nautinnollista kesänjatkoa iloisten tokotreenien merkeissä
