Luksusaikaa Marin treeneissä

Tällä viikolla oli taas Marin valmennuksen vuoro. Meitä oli huipputehiksessä vain kolme treenaajaa paikalla joten aikaa oli jo melkein luksusmaisesti eli 30 min/koirakko.

Ensimmäisenä, ennen juoksuisia narttuja, suorittamassa tällä kertaa porukan ainut poika, Hurja. Caritalla oli työn alla tällä kertaa seuraaminen ja siihen liittyvät kysymykset. Mirjami liikkuroi Caritalle ja Hurjalle seuraamista ja Mari pääsi rauhassa keskittymään mahdollisiin virheisiin tai kehittämiskohtiin. Kokonaisuutena Hurjan seuraaminen näytti kivalta ja siistiltä, mutta pieniä epätarkkuuksia, vinoja perusasentoja sekä kontaktin putoamisia sieltä kuitenkin löytyi.  Näihin sitten treenin aikana etsittiin parannuskeinoja ja ainakin hieman reippaampi kävelytahti tuntui parantavan suorituksen rytmiä. Hurjalle tehtiin myös erilaisia häiriöharjoituksia seuraamisessa ja hienosti se häiriöt kesti vaikka ensin vähän reagoikin niihin jännittymällä. Lopuksi treenasivat vielä ainakin jääviä asentoja/zetaa, mutta tätä en päässyt enää Villin verryttelyn vuoksi seuraamaan.

Seuraava siis minä Villin kanssa vuorossa ja palasimme taas perusharjoituksiin joita olimme jo aikaisemminkin tehneet Marin kanssa. Me siis ajaudumme Villin kanssa törmäyskurssille silloin tällöin kun vaadin Villiltä nopeutta tai täsmällisyyttä eikä Villi juuri silloin olisi valmis näin toimimaan. Villi pakenee näissä tilanteissa passiivisuuteen ja minä yleensä hermostumiseen. Nyt olemme kuitenkin päässeet jo jonkin verran työstämään tätä ongelmaa ja selvästi Villi oli jo hieman aktiivisempi tässä treenissä kuin monesti aikaisemmin. Tätä jatketaan ja siirretään myös muihin liikkeisiin kuin vain perusasentoihin tulemiseen. Itse kun vaan muistaisi pitää kriteereistään kiinni ja hallita hermonsa täydellisesti niin ehkä meidän solmut saataisiin taas aukeamaan. Alkuharjoituksen ja pitkien puheiden jälkeen teimme lopuksi vielä merkkiä, jossa periaatteessa tutut ongelmat eli vauhti ja epätäsmällisyys. Noh, jos aloittaisi taas itse niistä kriteereistä... Tässä saatiin kuitenkin kivoja onnistumisia vähän hetsaamalla ja antamalla pientä vastusta pannasta kiinni pitämällä. Kyllä se siis juosta osaa, jos niin haluaa J.

Viimeisenä sitten Kengu ja Mirjami jotka ovat lähiaikoina treenanneet säännöllisesti ja johdonmukaisesti kokonaisuuksia ja oikeanlaista mielentilaa. Koiran joka tekee kaiken sata lasissa ja pallonkuva silmissä kiiluen kuten Kengu, voi olla ajoittain vaikeaa kestää epäonnistumisia tai pitkiä kokonaisuuksia. Tästä syystä konfliktitilanteet treeneissä rupesivat lisääntymään eikä sellainen treenaaminen ole mielekästä koiralle eikä ohjaajallekaan.  Systeemiä on siis ollut pakko muuttaa, jotta Kengu pystyy toimimaan järkevämmässä mielentilassa ja toisaalta näyttämään kaiken osaamisensa myös kokeissa jatkossakin. Tällä kertaa en nähnyt Mirjamin ja Kengun kokonaisuustreenin alkua, mutta Marin mielestä Kengu oli heti alusta lähtien hyvällä mielentilalla mukana. Lopputreeniä pääsin itsekin seuraamaan ja todella, kyllä Kengun ilme näytti jo paljon seesteisemmältä kuin joitain viikkoja sitten. Mirjami joutui keskeyttämään treenin ainoastaan kerran eli näyttäisi, että mustavalkoinen tapa jolloin treenaaminen katkeaa välittömästi, jos koira kuumuu liikaa sopii Kengulle. Lopuksi Mirjami ja Mari keskustelivat vielä mustavalkoisuudesta palkan ja ”rangaistuksen” eli autoon viemisen välillä ja siihenkin tuli hyvät ja selkeät suunnitelmat.

Oli taas tosi kivat treenit ja se on kyllä tosi iso etu, että on tuttu valmentaja jolle ei täydy joka kerta kertoa uudelleen omasta koirasta tai sen ominaisuuksista. Meillä on tehisporukassa tosi erilaisia koiria ja se tekee yhdessä treenaamisesta sekä erittäin mielenkiintoista että myös haastavaa. Marilla on onneksi ollut meille kaikille aina hyviä vinkkejä joten niitä on sitten seuraavissa treeneissä hyvä hyödyntää.