Sunnuntaiksi 29.12. onnistuimme saamaan Marin pitämään meille extra-valmennuksen, ja olikin luxusta, kun kerrankin oli kunnolla aikaa yksilötreeniin (30 minuuttia per koirakko). Ja ihanaa oli myös hallin hiljaisuus sunnuntaiaamupäivänä, kun yleensä ei kaikilta kentiltä kantautuvalta haukkumiselta kuule koutsin muille koirakoille kommentoimia asioita kuin ihan lähietäisyydeltä, nyt pystyi istuskelemaan ja seuraamaan toisten treenejä rauhassa kentän laidalta. Ja monta hyvää vinkkiä sieltä saikin poimittua omallekin treenilistalle.
Vissan kanssa teimme avoimen luokan liikkeet läpi, jotta saisimme Marilta vinkit liikkeiden viimeistelyyn ja ylipäänsä minun toimimiseen liikkeiden välissä: ovatko virittelyt riittävät tai koiralle edes selkeät, kun jo heti ensimmäisenä tehdyssä seuraamisessa Vissa jäi paikalleen istumaan minun lähtiessä liikkeelle.. Muuten seuraaminen oli kohtuullista, mutta yhdessä kohdassa jäi haistelemaan maata ja etsimään nameja.. tuhma (hormonihöyryissä oleva) koira.
Myös jäävissä oli hieman hitautta, mutta kuunteli sentään ja teki oikeat liikkeet, kun ne peräkkäin tehtiin eikä sooloillut omiaan. Tosin luottoliike maahanmeno tapahtui seisomisen kautta, kun epäröi hetken.
Nouto oli todella hyvä, mutta palautti sitten vähän vinoon ja liian edessä olevaan perusasentoon, ja minä olin hölmö enkä auttanut perusasentoa heti loppuun asti. Tärkeimpänä pointtina meille varmasti kaikista liikkeistä yleisestikin tuli, että minun on oltava tarkempi ja myös nostaa kriteerit koiran osaamisen tasolle eikä hyväksyä "sinnepäin" tai vasta toisella käskyllä tehtyjä asioita, kun koira kuitenkin osaa. Tuplakäskyt olivat muutamassakin liikkeessä tarpeen, kun Vissa haaveili omiaan.
Luoksetulo oli nopea, mutta pysähdys (käsimerkillä) valui, ja perusasento oli taas vino ja liian edessä, ja Vissalla nyt kuitenkin yleensä on melko hyvät perusasennot. Vaatii siis muistuttelua sekin.
Hypyssä ei mitään ihmeellistä, se nyt on yleensäkin Vissasta kiva liike, mutta kaukoja säädettiinkin sitten pidempään. Tarvittiin tuplakäskyjä, kun koira ihmetteli oven suunnalta tulevia ääniä ja milloin mitäkin eikä paljon kiinnittänyt minuun huomiota. Treenaattiin sitten siten, että Mari oli todella lähellä koiran vieressä ja teki ääniä, liikkui, houkutteli koiraa, ja minä huomautin, jos ei katsonut minuun ja toisaalta palkkasin sitten kun korjasi ja piti huomion minussa. Lopussa suoritus näyttikin jo tosi hyvältä. Sinällään vaihdot menevät ihan nätisti takajalkoja liikuttamatta, ja ongelmana on enemmänkin se löysyys, kun Vissa alkaa katsella muualle aivan kuin sillä ei olisi tehtävä kesken. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, saatiin hyvät ohjeet hienosäätöön, meno oli yleisesti ottaen ihan mukavaa ja iloista.
Vuoden vaihtuessa on hyvä katsoa vähän peruutuspeiliin ja miettiä tehiksen syyskautta: ihan niin paljon ei ole edetty kuin olisin alkusyksyllä toivonut, johtuen paljolti juoksuja edeltävistä fiiliksistä, juoksujen aikaisista fiiliksistä ja juoksujen jälkeisistä pentuodotusfiiliksistä, joten syyskaudella ei menty yhteenkään kokeeseen, vaan AVOn 1-tuloksen tavoitteleminen jää kevääseen. Treenaamiseen olen kohtuullisen tyytyväinen, kaikkia liikkeitä on hiottu ja vaikeammissakin edetty, joskin erityisesti tunnari ja ohjattu vaativat vielä paljon treeniä.
Viikon päästä Vissa ultrataan ja toivotaan kuvista löytyvän pieniä pennunalkuja, ja jos niin hyvin käy, varakoirakko Elina ja Nelli tuurailevat meitä tammikuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin.
Oikein loistavaa ja iloista treenivuotta 2014 kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti