Marin valmennus

Mari oli taas koutsaamassa tehisläisiä keskiviikkona. On kyllä aika luksusta, että Mari käy meitä katsomassa säännöllisin väliajoin, niin häneltä voi kysyä neuvoa vaikeisiin asioihin ennen kuin niistä asioista tulee ongelmia.

Meidän huippisporukasta olivat muut paitsi Mari ja Felix paikalla. Monilla oli noutopainotteisia aiheita, Sanna ja Hups tekivät noudon palautuksen vauhtia ja kaunista pitoa, Tiina ja Miilu harkkasivat noutokapulan aiheuttamia häiriöitä ja Tiina ja Villi tekivät ohjatun noudon merkille menoa. Mirjami ja Kengu jatkoivat rauhallisen mielentilan etsimistä ja kokonaisuustreeniä.

Kaikki muut saa treenata, paitsi Hurja. Elämä on niiiiin epäreilua välillä!
Onneksi omaa vuoroa odotellessa voi edes katsella toisten treenejä aidanraosta :)

Meillä on Hurjan kanssa melkein aina ollut viha/rakkaussuhde ohjatun noudon kanssa. Alkuun se oli meidän suosikkiliikkeitä. Sitten keskityimme muihin liikkeisiin, ja ohjatun treenaaminen jäi vähemmälle. Syksyllä meillä ei enää ollutkaan kaunista ohjattua noutoa, sen tilalla oli jotain ihan muuta. Syksyllä ohjattua työstettiin ja hiottiin paljon, ja se alkoi näyttämään jo ihan kivalta. Nyt taas alkuvuodesta on keskitytty muihin liikkeisiin, ja ohjatun treenaaminen on jäänyt aika vähälle. Viimeksi treeneissä Hur pätevästi haki ensin oikean, mutta kun olisi pitänyt hakea vasen, se halusi taas lähteä oikealle. Hurja osaa kiltisti korjata kun se tekee väärin, mutta kun sen tulisi osata tämä liike niin, että tällaisia virheitä ei tule. Oli siis kerrassaan mukavaa, että Marin valmennus sattui olemaan nyt, niin päästiin purkamaan asiaa saman tien, ennen kuin ohjatusta tulee taas meille inhokkiliike. 

Hurja kilttinä koirana näytti Marille ongelman ytimen, kun liike tehdään kaksi kertaa peräkkäin niin että ensin haetaan oikea, Hur automaattisesti hakee oikean myös toistolla, eikä jostain syystä kuuntele minua. Hurja on yleisesti ottaen luonteeltaan todella kiltti, ja kuuntelee ohjeita hyvin. Jotain ohjatussa kuitenkin on nyt sellaista, mistä se on epävarma, ja epävarmana Hurja lisää vauhtia (when in doubt, run faster…), joten meille on tärkeää nyt tehdä kokonaista ohjattua noutoa liikkuroituna ja selkeillä käsimerkeillä jotta Hur oppii liikkeen ja saa siihen enemmän rutiinia. Keskiviikkona tehtiin Marin kanssa myös ohjatun kuunteluharkkaa, jossa Hur oli mukavan pätevä.  Olen nyt tehnyt kuuntelutreeniä 2 kertaa Marin valmennuksen jälkeen, samaten kuin kokonaista ohjattua selkeillä avuilla ja toivon, että tämä (sekä ylipäätään ohjatun treenaaminen) on tie ohjattuun onneen! Ensi viikolla on lisää Marin valmennusta, onneksi!

Haastajatehisläiset kisaharkkaa

Tämän viikon treeneissä haastajat tekivät kokeenomaisia, kukin omalla tavallaan. Vaikka olemmekin laittaneet suunnitelmaksi esim. kisaharkan, niin sitä ei halutessaan tarvitse toteuttaa, vaan pitää mennä sen oman treenisuunnitelman mukaan. Kuitenkin kaikki teki ainakin osan liikkeistä kokeenomaisena.

Koodin kanssa olimme ensimmäisiä suorittajia. Teimme AVO-luokan läpi ilman kaukoja. Treeneissä halusin tietää missä mennään liikkeiden suhteen eli liikekatsaus. Toisena pääaiheen tällä hetkellä on ääntelyn karsiminen. Koodilla tulee silloin  tällöin pieniä tuhmuuksia kentällä, ja jos se joutuu ns. odottamaan siltä tulee pieni huomaamaton ääni. Moni sanoo ettei sitä kuule, mutta kun minä kuulen ja olen sitä mieltä että niistä jokaisesta täytyy huomauttaa. Jos tulee ääni niin joutuu aina pienelle jäähylle. Näyttää kuitenkin siltä että tällainen huomautus alkaa toimimaan oikein hyvin.

Sanna ja Hilda teki VOI-EVL sekoituksen joka aloitettiin tunnarilla. Tunnarikapuloiden alla oli pienet teipinpalat mitkä valitettavasti teki Hildan vähän epävarmaksi. Mutta ruutu taasen oli erittäin hyvä ja täytyy kehua Sannan eleettömyyttä kävellessä ja kutsuessaan koiraa seuraamaan. Treenin jälkeen taisi Sanna olla kriittisempi fiilis kuin mitä näkyi näin kommentoijan silmin, sillä meno näytti oikein hyvälle.

Myös Marko ja Jay teki AVO:n läpi, mutta eri järjestyksessä kuin mitä kirja sanoo. Markon ja Jayn tavoitteena oli kisakeskittyminen ja fokus. Vain parissa kohdassa keskittyminen herpantui, muuten tekivät oikein iloista työtä. Ja onnea myös Jaypolle hyvistä terveystuloksista!

Seuraavana oli Merja ja Ruu. Parivaljakko teki osan kokeenomaisena, kuten kaukot ja tunnari. Lisäksi jatkoimme Oilin kanssa suunniteltua perusasento treeniä, mikä alkoikin paranemaan loppu kohden. Tavoitteena on siis saada Ruu löytämään oikea perusasentopaikka. Tehtiin myös seuraamista, ja vasemmalle käännökset ovat saaneet aivan uuden ilmeen, hyvä Merja ja Ruu!

Seuraavana oli Hanne ja Ripa jotka ovat keskittyneet paikkamakuun fokukseen. Ripa kun joskus tuumaa että haistelu on tässä ihan ok. Ripa sai seurakseen paikkamakuisiin muut tehiskoirat ja minä liikkuroin. Palkka löytyy nykyään ohjaajien piilosta. Ensimmäisella kerralla Ripa ei ollut nähnyt että palkka vietiin piiloon. Mutta tokalla kerralla se oli niin ylväs ja keskittynyt. Tämä treeni on selkästi toiminut Ripalle. Toisena treeninä tehtiin perusasentoon tuloa niin että Ripan tulee olla aktiivinen, se kun haluaa hiipiä Hannen perässä perusasentoon. Sanna oli tukena huutamassa Hannea ylös kuopasta, ja sehän toimi. Ripalla on kehän ulkopuolella myös ollut säpinää tietyn tytön kanssa joten katsotaan saako R kohta lisänimen "Isukki".

Viimeisenä muttei vähäisempänä Elina ja Nelli jotka tulevat tuuraamaan Katia ja Vissa, Vissan ollessa äitiyslomalla. Elina ja Nelli tekivät myös AVO-luokan läpi. Hienosti suorittivat kaikki liikkeet. Eilen kävivät myös ihan tokokokeissa jossa tuloksena AVO2 ja 150 p! Hienot kympit luoksarissa ja jäävistä mutta harmillinen kolmoiskäsky kaukoilla. Tuomari oli kehunut Nellin ja Elinan hienoa seuraamista, joten tästä ei ole matka kuin eteenpäin! Hyvä E&N!!

Lopuksia vielä oikein suuret onnittelut haastajatehiksen tuoreelle mammalle, Vissalle joka synnytti 5.2. 5 pientä suloista tokokoiran alkua ;) Taitaa Vissallekin jäädä tyttärestä kaveri kotiin kasvamaan. Toivotaan että saadan kohta rapsutella ja halitella pientä pentusta tehistreeneissä.

Oilin opeissa

Lauantaina oli Oili Huotari kouluttamassa seuralla, tehisläisistä oli paikalla hyvä edustus, haastajista 5 koirakkoa ja huippiksista 3, lisäksi tehisläisiä oli mukana myös kuunteluoppilaina.

Koulutus alkoi yllärikisaharkalla, Oili oli ennakkotietojen perusteella päättänyt jokaiselle koirakolle neljä liikettä jotka sai kuulla vasta kehään mennessään. Suoritusten jälkeen kun käytiin niitä läpi, niin Oili vielä mainitsi kuinka tärkeää on tietää minkä takia mitäkin tehdään ja miten niitä tehdää, kisaharkoissa tärkeää on oikeasti kisamaisen tilanteen luominen, jos kisaharkat muuttuvat rutiiniksi ja niitä vaan "tehdään" ei niistä ole hyötyä. Omalla kohdallani tästä ei ainakaan ollut pelkoa, tuttu yleisö teki tilanteesta huomattavasti jännittävämmän kuin mitä oikea kisa. Ja kun tietää että useat tarkat silmät seuraavat ja kirjoittavat kommentteja, kokeessa on sentäs vain yksi tuomari, ja yleensä tuomarit ovat paljon armollisempia.

Tämä tapa jossa kommentit kirjoitetaan lapuille on mielestäni todella toimiva, niihin kun voi perehtyä vielä myöhemminkin, suulliset kommentit unohtuvat samantien. Kommenteissa tuli tarkkoja huomioita, mutta myös positiivista palautetta.

Tehtiin vielä yhdessä paikallaolot kahdessa rivissä, koirat eivät tuntuvat olleen moksiskaan erilaisesta muodostelmasta.

Kirjoittelin ylös joitakin yleisä juttuja koulutuksesta

Kun tehdään paljon kisanomaisuuksia, se näkyy helposti "kuhan nyt vaan vaan tehdään"asenteena -> oltava oikeasti kisamaisia, muutenkin pitäisi miettiä miksi jotakin tehdään, jos tehdään häiriötreenejä niin ohjaajan olisi aina tiedettävä miksi jotakin treeniä tehdään, ei tehdä häiriötreenejä vain siksi että muutkin, tämä on erityisen tärkeää jos kyseessä on nuori koira, ettei viedä sitä liian vaikeisiin tilanteisiin joista se ei vielä selviä.

Nuoren koiran kanssa tulisi aina ensin treenata palaset kunton, sitten vasta kokonainen kisa, ja kun se sujuu niin voidaan ympätä häiriöitä

Kisaamisesta tuli myös monia hyviä ajatuksia, kuten ohjaajan asenteen näkyminen suorituksissa, jos mennään kehään "tämä koira ei osaa"-ajatuksella vs. rinta rottingilla kehään, vaikuttaa niin koiraan, ohjaajaan kuin tuomariinkin.

Oili jaksoi myös useaan otteeseen korostaa perusasioitten tärkeyttä. Kisaharkasta saatiin myös yleisellä tasolla palautetta ohjaajien pienistä (ja vähän suuremmistakin) avuista, ohjaajien reagoinnista jos esim. koira haukottelee->ohjaaja heti huolestuu, seuraamisissa olisi paljon parantamista niin peruasennoissa kuin eleettömissä ohjaajissa.

Olisi tärkeä muistaa että koiralla tulee olla hyvä olla kisakehässä, etenkin nuoren koiran olisi tärkeää olla iloinen ja reipas, kauneusvirheitä voi korjata sitten vähän vanhempanakin.

Ongelmista pitäisi aina miettiä mikä on ongelman ydin, mistä ongelma aiheutuu, ei niinkään miten ongelma ilmenee vaan mistä se johtuu

Tiettyihin treeneihin ei saisi jäädä jumiin vaan pitäisi siirtyä rohkeasti eteenpäin.

Osaavalle koiralle pitäisi antaa vastuuta tekemisestä, ei tehdä kaikkea koiran puolesta ja olla aina auttamassa.

Kisaharkan lisäksi jokaiselle koirakolle oli vielä 25min koirakkokohtaista aikaa, ja lopussa ehdittiin vielä tehdä vähän yhteistreeninä paikallaolojen jättöjä ja kaukoja ympyrällä.

Tehisläiset treenasivat koulutuksessa:

Tiina ja Villi tekivät seuruuta ja ohjaajaa kohti juoksemista, jossa ohjaajan takana oleva palkka ja siitä kilpaileminen koiran kanssa näytti todella toimivalta ratkaisulta. Tiina ja Miilu tekivät ruutua ja tunnaria. Haastajista Marko ja Jay treenasivat peruasentoa ja kaukoja, läksyksi tuli jatkaa peruasioiden perusteellista vahvistamista, Merja ja Ruu tekivät vuorollaan ainakin seuruuta, seuruussa siirrettiin vastuuta ohjaajalta koiralle. Charlotte ja Koodi paneutuivat vire/ ja ääntelyasiaan, Hanne ja Ripa treenasivat myös seuruuta ja Sanna ja Hilda kuuntelua. Meillä Hupsin kanssa aiheena oli myös seuruu ja ehdittiin katsoa myös jääviä.

Koulutuspäivä oli todella antoisa ja oli mielenkiintoista seurata kaikkien koirakoiden osuudet, Oili on todella hyvä kouluttaja jolta löytyy kaikille koirakkokohtaisesti omat neuvot ja tuntuu että hän todella miettii ja paneutuu jokaiseen koirakkoon. Oili myös osaa hyvin vaatia ohjaajilta ja ymmärtää erilaisia koiria, nuorille muistaa muistuttaa että oikea asenne on tärkein, ja osaavia koiria ja niitä auttavia ohjaajia sitten pistetään vähän ruotuun :)

Kerrassaan loistava koulutuspäivä hyvässä seurassa, kiitos kaikille, Oilille, tehisläisille ja muille osallistujille!

Lyhyesti vielä loppuun mun ja Hupsin kuulumisia, edellisessä postauksessa ei ollut mainittu, mutta myös Hups sai (vihdoinkin) ykköstuloksen oman seuramme kokeessa tammikuussa ja näin ollen oikeuden isojen koirien luokkaan. Ennen koetta teimme aika paljon liikkuroitua kokonaisuustreeniä, (tehis edesauttoi suuresti että meillä oli mahdollisuuksia näihin!) vaihtelevasti palkkaillen välillä enemmän ja välillä palkattomuuksia. Kokeessa Hups oli hurjan rento, ja ensimmäistä kertaa ikinä mulla oli koekehässä lähes samanlainen koira kuin kahdelleen treenatessa, ja ehkäpä sillä koiralla oli myös mukana lähes samanlainen ohjaaja kuin kahdelleen treenatessa :) Nollasimme hyppynoudon, mutta muuten liikkeet sujuivat hyvin oman tasomme mukaisesti, oli haisteluita jätöissä, hieman valuvia stoppeja, kontaktin tiputtelua seuruussa, ruudusta karkaamista, tunnarin pureskelua ja kaukoissa s-i vaihdossa reilu etenemä. Meillä on siis treeninaiheet erittäin hyvin selvillä. Virheistä viis, tärkeintä mulle on hyvä fiilis joka kisasta tuli, meillä oli ihan oikeasti kehässä kivaa koiran kanssa yhdessä, ollaan tehty paljon tokon ulkopuolisia kahdenkeskisiä juttuja, ja tuntuu että ne alkavat pikkuhiljaa näkyvä suhteessamme. Erityisen iloinen olen siitä kuinka hyvin liikkeiden välit toimivat ja kuinka hyvin Hups palkkaantuu nykyisin kehuista vielä vikankin liikkeen jälkeen, muistan kun aikanaan tuntui siltä, että mun kehuilla ei oo sille niin minkäännäköistä merkitystä :) Nyt sitten taas on pistetty liikkeitä palasiksi, ehkäpä käydään maaliskuun kokeessa kokeilemassa miltä ne näyttäisi koetilanteessa, mutta kiirettä ei pidetä, joko mennään rennosti tietäen virheemme, tai sitten odotellaan valmiimpaan.

Tässä linkki meidän koevideoon.

Kahden kentän paritreenit

Haastajissa treenasimme tänään pareittain kahtia jaetulla kentällä. Joukosta oli kaksi poissa, joten saimme ruhtinaallisesti treeniaikaa :-) Marko&Jay ja Charlotte& Koodi treenasivat  yhdessä, toisella ”areenalla” Auspai-parivaljakko Ripa-Ruu :-)

Meidän duossa Ripa aloitti jatkamalla toissaviikkoista treeniä; seuraamisen aloituksia ja kontaktin ylläpitämistä. Ripan kanssa tehtiin seuraamisen virittelyä ja se toimikin oikein loistavasti ja pääsin naksuttelemaan varsin tiuhaan, sillä Ripa keskittyi hyvin ja piti tarkasti huolta kontaktista. :-) Seuraavaksi harjoittelimme käännöksiä. Hanne tsemppasi Ripaa antamalla pienen ääniavun ennen käännöstä ja Ripa terävöityi tästä kiitettävästi, eikä pudotellut kontaktia. Kaukoissa käytettiin apuna talutinta takajalkojen päällä ja tämä auttoi hyvin Ripaa pitämään takatassut paikoillaan. Lopussa käytettiin myös takapalkkaa, joka toimi hyvin seiso-istu siirtymässä.

Ruun kanssa aloitin seuraamisella, ongelmana on ollut edistäminen liikkeen alussa. Kun seuraaminen jatkuu, hetken päästä löytyy oikea paikkakin. Tätä nyt työstetään, jotta oikea seuraamispaikka lähtisi alusta asti. Hanne liikkuroi ja naksutteli oikeasta paikasta. Sitten kokeiltiin Hannen kuningasideaa.  Seuruun virittelyssä  peruuttamista ja palkka. Ruu tarjosikin heti oikeaa seuruupaikkaa. Mielenkiinnolla jatkan kokeilua, joka toivottavasti tuottaa tuloksia.

Tein Ruun kanssa toisessa osiossa kaukoja liikkurin häiriöllä. Apuna hihna takatassujen päällä muistuttamassa, ettei niitä saa liikuttaa. Tehtiin väliin ilman ja myös takapalkalla. Lopuksi tehtiin yhdessä paikalla-olojen jättöjä, istumista ja makuita.

Treenit aloitettiin syömällä suut makeiksi. Lauantaina 25.1. kerhomme järjesti kahdet tokokokeet. Aamukoe VOI- ja EVL-luokille, tuomarina Jaana Tala. Iltakoe kaikille luokille, ylituomarina Ralf Björklund ja toisena tuomarina Harri Laisi. Haastajien riveistä kokeisiin oli ilmoittautunut neljä koirakkoa, Elina joutui valitettavasti perumaan kokeen Nellin osalta.

Charlotte ja Koodi korkkasivat kisa-uransa ja saivat loistavan tuloksen: ALO1, 188 p., KP. Loistavaa työtä! He kisasivat iltakokeessa, joten heidän suoritustaan en livenä nähnyt. Heidän osaltaan bye bye alokasluokka ja kohti AVO-luokan haasteita. Eikun kisakalenteria selaamaan  :-)

Hanne ja Ripa osallistuivat VOI luokkaan, VOI2, 255.5 p, jääden vain puoli pistettä ykköstuloksesta. He sijoittuivat hienosti kolmansiksi. Kisatavoitteena Hannella oli ”fiilistellä” rennolla asenteella ja tämä onnistui täydellisesti. Ripa työskenteli superhienosti J

Ruun kanssa osallistuimme EVL luokkaan, tuloksena EVL1, 277 p. ja luokkavoitto. Ensimmäistä kertaa kisasimme ”kotikentällä” ja ilmapiiri oli kyllä mahtava, kiitos siitä kaikille HSKH -laisille. Kiva oli nähdä hienoja suorituksia ja onnistumisia J

Viimeviikolla yllätti kiva viesti; Ruu oli sijoittunut kolmanneksi Helsingin Seudun kennelpiirin Tokotulokas kilpailussa :-) Ja kilpailun voitti Huipputehisläinen Carita & Hurja. Onnea kaikille kisoissa pärjänneille :-D



Luksusaikaa Marin treeneissä

Tällä viikolla oli taas Marin valmennuksen vuoro. Meitä oli huipputehiksessä vain kolme treenaajaa paikalla joten aikaa oli jo melkein luksusmaisesti eli 30 min/koirakko.

Ensimmäisenä, ennen juoksuisia narttuja, suorittamassa tällä kertaa porukan ainut poika, Hurja. Caritalla oli työn alla tällä kertaa seuraaminen ja siihen liittyvät kysymykset. Mirjami liikkuroi Caritalle ja Hurjalle seuraamista ja Mari pääsi rauhassa keskittymään mahdollisiin virheisiin tai kehittämiskohtiin. Kokonaisuutena Hurjan seuraaminen näytti kivalta ja siistiltä, mutta pieniä epätarkkuuksia, vinoja perusasentoja sekä kontaktin putoamisia sieltä kuitenkin löytyi.  Näihin sitten treenin aikana etsittiin parannuskeinoja ja ainakin hieman reippaampi kävelytahti tuntui parantavan suorituksen rytmiä. Hurjalle tehtiin myös erilaisia häiriöharjoituksia seuraamisessa ja hienosti se häiriöt kesti vaikka ensin vähän reagoikin niihin jännittymällä. Lopuksi treenasivat vielä ainakin jääviä asentoja/zetaa, mutta tätä en päässyt enää Villin verryttelyn vuoksi seuraamaan.

Seuraava siis minä Villin kanssa vuorossa ja palasimme taas perusharjoituksiin joita olimme jo aikaisemminkin tehneet Marin kanssa. Me siis ajaudumme Villin kanssa törmäyskurssille silloin tällöin kun vaadin Villiltä nopeutta tai täsmällisyyttä eikä Villi juuri silloin olisi valmis näin toimimaan. Villi pakenee näissä tilanteissa passiivisuuteen ja minä yleensä hermostumiseen. Nyt olemme kuitenkin päässeet jo jonkin verran työstämään tätä ongelmaa ja selvästi Villi oli jo hieman aktiivisempi tässä treenissä kuin monesti aikaisemmin. Tätä jatketaan ja siirretään myös muihin liikkeisiin kuin vain perusasentoihin tulemiseen. Itse kun vaan muistaisi pitää kriteereistään kiinni ja hallita hermonsa täydellisesti niin ehkä meidän solmut saataisiin taas aukeamaan. Alkuharjoituksen ja pitkien puheiden jälkeen teimme lopuksi vielä merkkiä, jossa periaatteessa tutut ongelmat eli vauhti ja epätäsmällisyys. Noh, jos aloittaisi taas itse niistä kriteereistä... Tässä saatiin kuitenkin kivoja onnistumisia vähän hetsaamalla ja antamalla pientä vastusta pannasta kiinni pitämällä. Kyllä se siis juosta osaa, jos niin haluaa J.

Viimeisenä sitten Kengu ja Mirjami jotka ovat lähiaikoina treenanneet säännöllisesti ja johdonmukaisesti kokonaisuuksia ja oikeanlaista mielentilaa. Koiran joka tekee kaiken sata lasissa ja pallonkuva silmissä kiiluen kuten Kengu, voi olla ajoittain vaikeaa kestää epäonnistumisia tai pitkiä kokonaisuuksia. Tästä syystä konfliktitilanteet treeneissä rupesivat lisääntymään eikä sellainen treenaaminen ole mielekästä koiralle eikä ohjaajallekaan.  Systeemiä on siis ollut pakko muuttaa, jotta Kengu pystyy toimimaan järkevämmässä mielentilassa ja toisaalta näyttämään kaiken osaamisensa myös kokeissa jatkossakin. Tällä kertaa en nähnyt Mirjamin ja Kengun kokonaisuustreenin alkua, mutta Marin mielestä Kengu oli heti alusta lähtien hyvällä mielentilalla mukana. Lopputreeniä pääsin itsekin seuraamaan ja todella, kyllä Kengun ilme näytti jo paljon seesteisemmältä kuin joitain viikkoja sitten. Mirjami joutui keskeyttämään treenin ainoastaan kerran eli näyttäisi, että mustavalkoinen tapa jolloin treenaaminen katkeaa välittömästi, jos koira kuumuu liikaa sopii Kengulle. Lopuksi Mirjami ja Mari keskustelivat vielä mustavalkoisuudesta palkan ja ”rangaistuksen” eli autoon viemisen välillä ja siihenkin tuli hyvät ja selkeät suunnitelmat.

Oli taas tosi kivat treenit ja se on kyllä tosi iso etu, että on tuttu valmentaja jolle ei täydy joka kerta kertoa uudelleen omasta koirasta tai sen ominaisuuksista. Meillä on tehisporukassa tosi erilaisia koiria ja se tekee yhdessä treenaamisesta sekä erittäin mielenkiintoista että myös haastavaa. Marilla on onneksi ollut meille kaikille aina hyviä vinkkejä joten niitä on sitten seuraavissa treeneissä hyvä hyödyntää.

 

Tammikuun kokeenomaiset treenit

Molemmat Tehis-ryhmäthän treenaavat pääsääntöisesti omilla porukoillaan. Vuoden vaihteessa Tehiksen FB-ryhmässä virisi keskustelu, josko joskus pidettäisiin yhteispaikallamakuut, ja saataisiin näin vähän vieraampia koirakoita jo melko tutuiksi tulleiden oman ryhmäläisten sijaan koirien viereen pysymään paikoillaan. Innokkaat Tehisläiset jalostivat yhteispaikkamakuuideaa yhteiskisaharkaksi.

Keskiviikoksi 15.1.2014 molemmat Tehis-ryhmät yhdistivät voimansa pitäen molempien ryhmien yhteisen kokeenomaisen treenin. Treenejä edelsi aktiivinen keskustelu Tehiksen FB-ryhmässä, kuka tekee mitäkin, kuka aikoo ottaa mitäkin liikkeitä omassa kokeenomaisessa treenissään, missä järjestyksessä kisataan ym. Lopulta päädyttiin siihen, että Haastajaporukasta kaikki kynnelle kykenevät tekevät kisaharkan Huipputehisläisille ja toisinpäin. Siksi vain kynnelle kykenevät osallistuivat, koska sovittiin ryhmien kesken, ettei kenenkään ole pakko osallistua suunnilleen koko illan kestävään hallilla oleiluun, vaan voi myös käydä vain tekemässä oman vuoronsa verran treeniä. Onhan monilla samana päivänä muitakin harrastuksia tai jopa muuta elämää;-), ja joillain työt haittasivat harrastamista. Sairaslomatkin vähensivät porukkaamme jonkin verran.

Joka tapauksessa Tehisläiset ovat niin toko-motivoitunutta porukkaa, että pois treeneistä ollaan lähinnä vain pakottavista syistä, kuten juuri sairaslomat tai työesteet. Innokkuuttamme kuvaa hyvin, että yksi Tehisläinen oli paikalla jopa ilman koiraansa, joka oli vielä vähän aikaa saikulla, eikä hän ollut ensimmäinen ryhmäläinen, joka tuli treeneihin ilman karvaista treenikaveriaan.

Kisaharkkaa varten jaoimme tehtäviä niin, että liikkeenohjaajana ei toiminut aina liikkurikurssin käynyt virallinen LO, vaan sellaiset saivat välillä vapaatakin tai tekivät jotakin muuta, kuten leikkivät tuomaria. Jaossa oli monta tärkeää tehtävää edellä mainittujen lisäksi, kuten kommentoija, videoija sekä iso joukko aktiivista yleisöä, joka tällä kertaa taputti ja hurrasi myös ei-kympeistä;-). Myös koko kokeen läpiviennin ja kehien suunnittelun opetteleminen näissä asioissa uusille tekijöille on opettavaista ja edellyttää etukäteissuunnittelua, ei vain paikan päälle pöllähtämistä miettien, mitäs nyt tehdään. Lisäksi muiden kommentointi, videointi, aplodeeraus ym. ja ylipäänsä treeneissä auttaminen edistää muiden ryhmäläisten kehittymistä, joten tällainen auttavaisuus on todella kova sana! Tehiksessä on siis mahdollisuus oppia paljon muutakin kuin vain oman koiransa treenaamista, ja kaikki saavat mahdollisuuden oppia uusia asioita jopa poistuen omalta mukavuusalueeltaan. Saatiinpa tämän kisaharkan myötä pari uutta innokasta liikkeenohjauksen harjoittelijaa. Ja kuten alussa mainitsin, siinä missä koirille on hyvä saada vieraampia koiria viereen paikallaoloihin, niin tässä treenissä koirat pääsivät treenaamaan myös uudempien ihmisten kuin tuttujen Tehisläisten keskellä.

Poissaolojen takia jokainen sai hyvin aikaa omaan kisaharkkaansa. Toisaalta ns. luppoaikaa treeneissä ei todellakaan jäänyt, kun alkuvalmistelut, kehän rakentaminen, kehien vaihdot koirakoiden välissä ym. vievät myös aikaa. Sitä ei aina meinaa muistaa suunnitellessa treenejämme, ja eräänkin kerran ryhmillä on tullut kiire saada oma treeninsä tehtyä loppuun tiimalasin hiekan valuessa umpeen. Näin hallikaudella kun aikaa on rajallisesti ja sitä tuntuu olevan liian vähän.

Kisaharkkaan kukin valitsi siis itse, mitä liikkeitä ja mistä luokasta aikoo treenata koiransa kanssa. Myös erikoistoiveet otettiin huomioon, kuten liikkurin tuplakäskytys, tehtiinkö oma suoritus yhdessä vai useammassa osassa, tehtiinkö liikkeitä useammasta kuin vain yhdestä luokasta jne. Huippikset tekivät ylempien luokkien liikkeitä, mutta Haastajissa vaihtelu oli suurempaa alo-luokan liikkeistä aina evl:än. Tämä kuvaa hyvin ryhmiämme muutenkin, kun Haastajissa on koirakoita ei-kisanneista evl-koirakoihin ja Huippiksissa vain ylempien luokkien koirakoita. No, onpahan monipuolisuutta Haastajien normitreeneissä, kun otetaan kaikkien koirakoiden taso huomioon, ja koirakot tekevät kaikkien eri luokkien liikkeitä, kun Huippisten porukassa taidetaan ”hinkata” enempi evl:ää.

Itse suoritukset olivat ainakin allekirjoittaneen silmään todella hyviä! Tehisläiset poikkesivat paljon koekaavoista tai yllättivät koiriaan muutoin kisaharkan aikana, mitä tarvitseekin muistaa tehdä. Kokeenomaisen treenin lisäksi jokaiselle jäi aikaa korjata jokin mahdollisesti vähän huonommin mennyt liike tai uusia liike jo suorituksen aikana. Myös paikkamakuut tehtiin, mutta tällä kertaa vain kummankin ryhmän kesken.

Mielestäni treeni täytti tavoitteensa hyvänä, kehittävänä ja aiemmista kokeenomaisista treeneistämme mukavasti erilaisena treeninä vieraine ihmisineen ja uusine häiriöineen. Loppujen lopuksi oli todella hyvä, että yhdistimme voimamme juuri täksi kerraksi, koska kumpaankin ryhmään osallistui tällä kertaa vain neljä koirakkoa juuri saikkujen ym. vuoksi, joten omissa ryhmissämme tehden treeneistä olisi tullut melko kiireiset, kun joka välissä olisi saanut vaihtaa jotakin vuoroa. Treenistä pidettiin sen verran paljon, että eiköhän jatkoa seuraa. Ja ehkä sen yhteispaikkiksen aika vielä tuleeJ.

Minun ja Hildan osalta kokeenomainen pelkkä treeni vaihtui viikonloppuna oikeaan kokeeseen, kun aloitimme toko-koeuramme virallisissa kokeissa lauantaina. Silloin saavutimme ALO1-tuloksen hyvin pistein ja bonuksena luokan kakkossijan. Sunnuntaina jatkoimme uraamme avo-luokassa, ja saavutimme AVO1-tuloksen edelleen hyvin pistein ja bonuksena luokkavoiton. Täytyy siis sanoa, että kokeenomaisten treenien tekeminen riittävän usein kannattaa ehdottomasti, ja suosittelen ahkeraa kisaharkkailua itse kullekin!

Vuoden ekat

Vuosi reippaasti käyntiin Tehiksen tokotreeneillä. Paikalla olivatkin vain minä ja Miilu ja Mari ja Felix, kun kennelyskien karanteenit sekä flunssat veroittivat ryhmämme osallistujia, joten treeniaikaa saatiinkin ruhtinaallisesti. Varmaan kuitenkin noin puolet ajasta meni yleiseen turinointiin sekä treenaamisesta puhumiseen, mikä on myös tärkeää ja harvoin siihen on kauheasti aikaa. Treenailtiin vuoron perään.

Miilu aloitti ja treenattiin seuruuta. Seuruussa meillä on ongelmana siellä täällä esiintyvät vinot peruasennot, joten tehtiin niiden  korjailua ja naksuteltiin reilusti jokainen suora perusasento, alkoi loppua kohden parantua selväsi, etenkin sivuasekeleissa vasemmalle ja peruutuksessa on tosi sitkeässä se vino hanuri.

Felixillä oli myös seuruu ohjelmassa, mutta siellä haettiin sitä että Felixin alta väistetään pois jos koira loittonee seuruussa. Näitä viilailtiin tovi ja aina välillä pohtien ja kokeillen eri asioita.

Seuraavaksi Miilun kanssa ohjelmassa oli luoksetulon seisomaan stopin treenaus, Mari piti Miilusta kiinni ja päästi vasta vaihdellen tokalla tai kolmannella kutsulla ja stopista pääsi taakse Marille leluun palkalle, nää toimi hienosti kunnes laitoin merkit ja koko homma näytti heti erilaiselta ja stopit lörpsähti samantein, hah selvisipä se sitten vähän vahingossa! Palauttelin Miilua takaisin Marin luokse pari kertaa kun teki huonoa stoppia ja lopulta saatiin pari hyvää onnistumista ja jätetiin siihen. Näitä pitää treenata paljon nyt!.

Felix jatkoi samaa häiriötreeniä mitä Marin treeneissä sunnuntaina eli niin, että ensin Felix maassa käskynalla ja mä houkuttelin ja myös niin, että Marin sivulla ja houkuttelua jatkettiin. Maassa oli super-pätevä ja sivulla oli muutamat kerrat kun kontakti putosi, mutta tsemppasi hyvin sitten. Felix pärjäsi hienosti!

Loppuun Miilu teki vielä ohjatun, ekalla meinasi merkillä ennakoida Marin käskyllä kapuloille lähtöä, mutta älysi itsekin että eipäs saanutkaan mennä. Hyvät noudot, palkka ekalla about merkin kohdalla vauhtipalkka leluun ja toka toisto niin että sivulle asti ja kainalosta narupallo. Tunnari vielä liikkuroituna, ekassa hätäili ja hötkysi, mutta tokan teki hyvin.

Felixille myös ohjattu, ensin merkiltä palkka, toka niin että Mari vei merkille ja lähetys siitä kapulalle ja palkka heti nostosta ja viimeinen kokonaisena. Nämä oli tosi hienot, ei merkkiäkään epävarmuudesta mitä oli tässä vielä noin kuukausi sitten :)

Varmastikin yksi hienoimmista jutuissa Tehiksessä on se, kun pääsee huomaamaan myös miten treenikavereiden koirat edistyy ja kehittyvät :)